Kun kansanmurha puhkesi Ruandassa, Liberee oli vasta 12 vuoden ikäinen — mutta tarpeeksi vanha muistaakseen näkemänsä. Nämä muistot seuraavat häntä edelleen, kuten lukemattomia muita ruandalaisia.

"Minulla oli suuri perhe: vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ja serkut. Monet heistä kuolivat noiden kuukausien aikana", Liberee kertoo. "Todistin omin silmin, kuinka vanhempani ja veljeni tapettiin edessäni. Kokemuksesta toipuminen ei ole ollut helppoa minulle ja sisarilleni."

"Sydämesi muuttuu, kun olet nähnyt ihmisten tappavan toisiaan." — Liberee Kayumba

Liberee asuu Kigalissa, Ruandan pääkaupungissa, ja työskentelee YK:n World Food Programmelle (WFP). Hän on nähnyt, kuinka väkivaltaisuudet melkein tuhosivat hänen kotimaansa ja kuinka maa on sen jälkeen kehittynyt.

Kansanmurhan aikaan vuonna 1994 miljoonat ihmiset pakenivat pois maasta. Monet menettivät kaiken: työnsä, ystävänsä ja perheensä. Mutta monet ovat palanneet maahan ja palaajien määrä kasvaa edelleen. Hallitus auttaa palanneita ruandalaisia asettumaan takaisin kotimaahansa, ja WFP tarjoaa avustusta maan ruokaturvattomilla alueilla.

Kansanmurhan jälkeen roolit ovat vaihtuneet: nykyään Ruandaan saapuu pakolaisia samoista maista, joihin ruandalaiset pakenivat 24 vuotta sitten. Monet Libereen kaltaiset ruandalaiset toivottavat pakolaiset lämpimästi tervetulleiksi.

"Voin samaistua heihin sen pohjalta, mitä olen itse kokenut. Minulla on syvempi ymmärrys siitä, mitä he joutuvat käymään läpi selviytyäkseen leireillä", hän sanoo. "Me voimme tarjota heille ruokaa ja pitää huolen heidän perustarpeistaan. Mutta elämä leirillä on silti haastavaa ja hyvin erilaista kuin kotona."

Joustava rahoitus Pohjoismaiden kaltaisilta lahjoittajilta on auttanut pakolaisia Ruandassa. Silti WFP kärsii tällä hetkellä vakasta rahoituksen puutteesta. Marraskuussa 2017 ruoka-annoksia jouduttiin leikkaamaan 10 prosentilla, ja tammikuussa leikkaukset nousivat 25 prosenttiin.

Liberee työskentelee leireillä keskustellen ihmisten kanssa, joihin leikkaukset ovat vaikuttaneet. Hän selittää, mistä on kyse, ja yrittää samalla ymmärtää, miltä pakolaisista tuntuu. Hän pystyy tulkitsemaan heidän vaikeaa tilannettaan paremmin kuin moni muu, koska on itse käynyt läpi kansanmurhan seuraukset.

"Sydämesi muuttuu, kun olet nähnyt ihmisten tappavan toisiaan ja todistanut kärsimystä. Kokemus on erilainen ihmisillä, jotka eivät ole koskaan nähneet mitään vastaavaa", Liberee sanoo.

Ruanda on yksi Afrikan tiheimmin asutetuista maista. 160 000 pakolaista on saapunut maahan, etenkin Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Burundista.

Liberee työskentelee Mahaman leirillä, jossa asuu yli 60 000 burundilaista pakolaista. Hän valvoo ruoanjakelua ja tarkistaa kuukausittaiset ruoka-annokset. Hän työskentelee myös läheisesti pakolaisten kanssa ja yrittää ratkoa ongelmia, joita heillä on.

"Nautin, kun saan auttaa ihmisiä ja työskennellä humanitaarisella alalla — etenkin silloin kun onnistun ratkaisemaan ongelman helpottaakseni jonkun elämää", Liberee selittää seistessään keskellä ruoanjakelupisteen vilinää.

"Lapsesta saakka olen halunnut auttaa muita", hän sanoo. "Muistot kansanmurhasta ja kaikista apua kaivanneista ihmisistä ovat syy, miksi halusin päästä töihin WFP:lle. Kuten suurin osa ruandalaisista, sain apua WFP:ltä ja muistan energiapitoiset keksit, joita lapsille edelleen annetaan."

Kansanmurhan alkaessa WFP tarjosi ihmisille ruoka-avustusta. Sittemmin pääpaino on siirtynyt hallinnon tekniseen avustukseen ja kestävyyskyvyn kehittämiseen. Naapurimaista saapuvat pakolaiset saavat WFP:ltä ruoka-avustusta enimmäkseen käteisavustuksen muodossa. Mutta Mahamassa pakolaiset saavat avun suoraan ruoka-annoksina.

Liberee ja hänen tiiminsä varmistavat, että Mahama-leirin pakolaiset saavat ruoka-avustusta ja että ruoka on hyvälaatuista. Libereelle ura humanitaarisen työn parissa oli luonnollinen valinta ja tapa antaa takaisin — mutta hänen työnsä merkitsee paljon enemmän.

"Ruoka tarkoittaa elämää. Ilman ruokaa ei ole elämää. Kysy keneltä tahansa täällä leirillä, jokainen on sitä mieltä, että ruoka on kaikista asioista tärkein", Liberee sanoo. "Ennen he kykenivät ruokkimaan itsensä, ja nyt he ovat riippuvaisia meistä."

Voit auttaa WFP:tä avustustyössä. Lahjoita nyt.