Afganistanin kriisi

Vuosikymmeniä kestäneet monimutkaiset ja pitkittyneet konfliktit yhdistettynä muuttuvaan ilmastoon, sukupuolten väliseen epätasa-arvoon, nopeaan kaupungistumiseen, vajaatyöllisyyteen ja COVID-19-pandemian taloudellisiin seurauksiin asettavat huomattavia haasteita pyrkimyksille saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan lukien nälän poistamista ja parempaa ravitsemusta koskeva Kestävän kehityksen tavoite 2. 

Yli puolet maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, ja ruokaturvattomuus on lisääntymässä, mikä johtuu suurelta osin konflikteista ja turvattomuudesta, jotka katkaisevat kokonaisten yhteisöjen toimeentulomahdollisuudet. 15,3 miljoonaa ihmistä on luokiteltu akuutista ruokaturvattomuudesta kärsiviksi, mukaan luettuina sadattuhannet ihmiset, jotka ovat joutuneet siirtymään kotiseudultaan konfliktin vuoksi vuoden alusta lähtien. 

Aliravitsemus on erityisen huolestuttavaa naisten, lasten, maansisäisten pakolaisten, paluumuuttajien, naisten johtamien kotitalouksien, vammaisten ja köyhien keskuudessa. Viime vuosien edistyksestä huolimatta aliravitsemusaste on nyt kasvussa, ja 2 miljoonaa lasta ovat aliravittuja.

Vuosittain keskimäärin noin 250 000 ihmistä kärsii erilaisista ympäristökatastrofeista, kuten tulvista, kuivuudesta, lumivyöryistä, maanvyöryistä ja maanjäristyksistä.  Katastrofien vaikutukset ja riippuvuus sade- ja lumensulamisvedestä rajoittavat vakavasti maatalouden tuottavuutta, joka tarjoaa tulonlähteen 44 prosentille väestöstä. 

Maailman elintarvikeohjelma (WFP) on toiminut Afganistanissa vuodesta 1963 lähtien, ja se työskentelee kumppaneidensa kanssa varmistaakseen humanitaaristen periaatteiden mukaisesti, että apu saavuttaa konflikteista ja katastrofeista kärsivät väestöryhmät riippumatta siitä, missä he ovat. WFP tukee myös muutostoimia, jotka vahvistavat yksilöiden ja yhteisöjen - erityisesti naisten - selviytymiskykyä ja toimeentuloa ja tukevat paikallistaloutta ja edistävät näin maan pitkän aikavälin kehitystä ja vakautta.