Beatrice Hagenimana saapui kaksi vuotta sitten perheineen Mahaman pakolaisleirille, joka sijaitsee Ruandan itäisessä provinssissa.

"Minun oli pakko lähteä Burundista. Ihmiset halusivat tappaa meidät, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa. Haluan kovasti mennä takaisin, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista. Tilanne on hyvin turvaton", Beatrice sanoo.

Vuoden 2015 jälkeen yli 60 000 Burundin pakolaista on ylittänyt rajan Ruandaan paeten maansa väkivaltaisuuksia ja turvattomuutta. Humanitaariset tarpeet maassa ovat valtavat, mutta rahoitus on vähissä. Maailmanlaajuisten kriisien runsaus on liikaa suhteessa lahjoittajamaiden mahdollisuuksiin antaa tukea.

Mahaman pakolaisleiri oli aiemmin metsää, mutta nykyään alueella asuu 56000 pakolaista. Edelleenkin on mahdollista nähdä kaukaisuudessa Ruandan ja Tansanian vihreät rinteet.

Kyseessä on kuudenneksi isoin pakolaisleiri Ruandassa, joka huolimatta pienestä koostaan ja tiheästä asutuksestaan on koti 160 000 pakolaiselle, jotka ovat pääasiassa kotoisin Burundista ja Kongon demokraattisesta tasavallasta.

Pohjoismaiden ja muiden ei-korvamerkittyjen lahjoitusten antajien ansiosta Maailman ruokaohjelman (WFP) on mahdollista auttaa pitkittyneiden kriisien uhreja. Ruandassa WFP antaa ruoka-avustusta niin ruoka-annoksina kuin käteissiirtoina. Ihmiset ovat ilmaisseet, että he pitävät mahdollisuudesta valita.

Joka kuun alussa Beatrice saapuu Mahama-leirin ruoanjakokeskukseen vastaanottaakseen perheensä kuukausittaisen ruokapaketin.

Ruoanjakokeskuksessa Beatricen henkilöllisyys tarkistetaan ensin YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) tietokannasta, jonka jälkeen Beatrice istuu alas ja odottaa. Kun hänen nimeänsä kutsutaan, on Beatricen vuoro hakea ruokaa. Ruokapakettiin kuuluu öljyä, maissia, maissi-soijajauhoja, papuja ja suolaa.

Näihin päiviin asti Mahama-leirin pakolaiset ovat saaneet täysiä ruoka-annoksia, joka on juuri ja juuri tarpeeksi kattaakseen kokonaisen perheen perustarpeet. Tällä kertaa ei valitettavasti ole näin. Rahoituksen vähyyden vuoksi WFP on joutunut vähentämään avustuksena määrää marraskuussa ja joulukuussa 2017 90 prosenttiin. Rahoitustilanne on tällä hetkellä niin kehno, että tammikuussa WFP joutuu vähentämään annoksia yhä enemmän — 75 prosenttiin.

"Elämä leirillä ei ole helppoa. Saamme ruokaa WFP:ltä, mutta valitettavasti se ei riitä. Nykyään saamme yhä vähemmän ruokaa ja tilanne on menossa huonompaan suuntaan. On kovin vaikeaa löytää ruokaa perheelleni", Beatrice selittää.

"Minä vain istun kotona, eikä minulla ole paikkaa mihin mennä tai mitään, mitä voisin tehdä. Odotan vain rauhaa, että pääsisin takaisin kotiin."

Beatrice saapuu ruoanjakoon yksin vauvansa Emelinen kanssa. Emeline nukkuu äitinsä selässä, kun Beatrice kerää koko perheen kuukauden ruoat ja kantaa ne kotiin. Hän on tottunut työskentelemään paljon ja huolehtimaan lapsistaan samaan aikaan. Elämä leirillä on kuitenkin todella erilaista kuin kotona Burundissa.

"Työskentelin ennen maanviljelijänä. Ikävöin sitä päivittäin. Minä vain istun kotona, eikä minulla ole paikkaa mihin mennä tai mitään, mitä voisin tehdä. Odotan vain rauhaa, että pääsisin takaisin kotiin.", Beatrice kertoo.

Beatrice haluaisi palata perheensä kanssa normaaliin elämään maanviljelijänä Burundissa. Vaikka elämä leirillä tuntuu olevan kaukana tavallisesta elämästä, hän toivoo edelleen, että rauha tulisi. Nyt kuitenkin Beatrice ottaa ruokansa ja aloittaa pitkän kotimatkan talolleen.

Uusi kuukausi Mahama-leirillä ja uusi kuukausi rauhan odottamista on alkanut.

Tue WFP:n työtä tänään.