Maailmanlaajuinen ruokakriisi

Jopa 828 miljoonaa ihmistä menee joka yö nälkäisenä nukkumaan ja akuutista ruokaturvattomuudesta kärsivien määrä on kasvanut 135 miljoonasta 349 miljoonaan vuosien 2019 ja 2022 välisenä aikana. Yhteensä 50 miljoonaa ihmistä 45 maassa on nälänhädän partaalla.

Tarpeet ovat todella suuret, ja resurssit riittämättömät. Vuonna 2022 WFP tarvitsee 21,4 miljardia euroa 152 miljoonan ihmisen tavoittamiseksi. COVID-19-pandemian aikaansaama maailmantalouden epävakaus on entisestään suurentanut tarpeiden ja rahoituksen välistä kuilua.

Tilanne on kriittinen. Suurin osa WFP:n saamasta rahoituksesta koostuu valtiollisista lahjoituksista, mutta maailmaa uhkaavan nälkäkatastrofin torjumiseksi meidän kaikkien, myös muiden kuin valtiollisten lahjoittajien, on ryhdyttävä toimiin. Yksityinen sektori voi tukea työtämme lahjoituksilla sekä tarjoamalla teknistä tukea. Sekä varakkaat yksityishenkilöt että tavalliset kansalaiset voivat osallistua. Nuoret, vaikuttajat ja julkisuuden henkilöt voivat korottaa äänensä maailmanlaajuisen nälänhädän epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Ellei tarvittavia resursseja saada kerättyä kasaan, hintana on ihmishenkien menetys ja kehitystyössä ansaittujen saavutusten peruuntuminen.

Miksi maailma on nälkäisempi kuin koskaan?

Tämänhetkinen nälkäkriisi on seurausta neljän tekijän yhdistelmästä:

• Konfliktit ovat edelleen suurin nälänhädän aiheuttaja. 60 prosenttia maailman nälkäisistä elää sodan ja väkivallan runtelemilla alueilla. Ukrainan tapahtumat ovat jälleen uusi todiste siitä, miten konfliktit ruokkivat nälkää pakottaessaan ihmiset pois kodeistaan ja hävittäessään heidän tulonlähteensä. 
• Ilmastoshokit tuhoavat ihmiselämiä, satoja ja elinkeinoja, sekä heikentävät ihmisten kykyä ruokkia itsensä.
• COVID-19-pandemian taloudelliset vaikutukset ajavat nälkää ennennäkemättömälle tasolle.
• Myös kustannukset ovat ennätyksellisen korkeat. WFP:n kuukausittaiset toimintakulut ovat 71,1 miljoonaa euroa yli vuoden 2019 keskiarvon - tämä tarkoittaa hätkähdyttävää 44 prosentin nousua. Toimintakuluihin nyt käytetyllä ylimääräisellä summalla olisi aikaisemmin voitu ruokkia 4 miljoonaa ihmistä yhden kuukauden ajan.

Keski-Amerikan kuivasta käytävästä ja Haitista Sahelin, Keski-Afrikan tasavallan ja Etelä-Sudanin kautta itään Afrikan sarveen, Syyriaan, Jemeniin ja aina Afganistaniin asti ulottuu maailman ympäri kiertävä "tulirengas", jonka sisällä konfliktit ja ilmastoshokit ajavat miljoonia ihmisiä nälänhädän partaalle.

Nigerian, Etelä-Sudanin ja Jemenin kaltaisissa maissa WFP:n on jo nyt tehtävä vaikeita päätöksiä, kuten leikattava ruoka-annoksia, tavoittaaksemme enemmän ihmisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa nälkäisiltä ottamista, jotta nälänhädän partaalla olevat voidaan ruokkia.

Se, ettei resilienssitoimiin investoida, heijastuu rajojen yli. Jos yhteisöillä ei ole valmiuksia kohdata kriisejä, tämä voi johtaa muuttoliikkeen kasvamiseen, sekä mahdollisesti epävakauteen ja konflikteihin. Lähihistoria on osoittanut tämän: kun WFP:ltä loppuivar varat syyrialaisten pakolaisten ruokkimiseen vuonna 2015, ihmisillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää pakolaisleirit ja hakea apua muualta. Tapahtumaketju johti yhteen Euroopan lähihistorian suurimmista pakolaiskriiseistä.

Humanitaarisen ja kehitysavustuksen tasoa on nostettava, jotta WFP voi jatkaa työtään hätätilanteissa, ja jotta perheet sekä yhteisät pystyisivät jatkossa ruokkimaan itse itsensä eivätkä enää olisi riippuvaisia ulkopuolisesta avustuksesta.

Näyttö osoittaa, että tämä lähestymistapa tuottaa tulosta. WFP ja paikalliset yhteisöt muuttivat 272 000 hehtaaria hedelmättömiä peltoja Sahelin alueella Afrikassa tuottavaksi viljelymaaksi vuosina 2018-2021, mikä muutti yli 2,5 miljoonan ihmisen elämän ja edisti rauhaa ja vakautta. Bangladeshissa vuonna 2020 WFP tuki 145 000 ihmistä käteisavustuksilla ennen vakavaksi ennustettuja tulvia. Näin ihmiset pystyivät ostamaan elintarvikkeita ja lääkkeitä, suojaamaan omaisuuttaan ja kuljettamaan karjaa ja perheitä turvaan, mikä esti tappioita ja ihmisvahinkoja. Näin hätäapukustannukset pienenivät yli puolella.

Jotta pääsemme kokonaan nälästä eroon, tarvitsemme kuitenkin rahan lisäksi myös poliittista tahtoa. Vain poliittinen tahto voi päättää konfliktit Jemenin, Etiopian ja Etelä-Sudanin kaltaisilla alueilla. Ilman lujaa poliittista sitoutumista ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen Pariisin sopimuksen mukaisesti, nälänhädän pääasialliset paikalliset syyt eivät katoa mihinkään.