Menneeseen katsominen on kuin pahaa unta, edessä näkyy kuitenkin toivoa.
Tämä on kertomus Rohingyojen tilanteesta, vuosi kriisin täysimittaisen alkamisen jälkeen.
, YK:n World Food Programme
Kun Rohingya-kriisi avautui silmiemme edessä TV-ruuduilla ja sosiaalisessa mediassa, kukaan meistä ei pystynyt todella käsittämään niitä kauhuja, joita sadat tuhannet ihmiset ovat kohdanneet päivästä toiseen samalla, kun he ovat riskeeranneet henkensä päästäkseen pakoon Myanmarista. Kuvat jalkaisin kulkevista naisista, lapsista ja vanhuksista jatkuivat vuoden 2017 joulukuuhun asti.
Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä tulisin kohtaamaan, kun saavuin Cox's Bazariin Bangladeshiin. Lentokenttä oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka olivat tuomassa hätäavustustarpeita, sekä uutta henkilökuntaa humanitaarisista järjestöistä ja muita ihmisiä, jotka halusivat tehdä, mitä pystyivät auttaakseen.
Se näky, kun ihmiset odottivat valtavissa jonoissa hätäavustustarpeita ja ruokaa, on päällimmäinen muistoni ensimmäisestä päivästä leirillä. Pakolaiset, jotka selvisivät Myanmarista, asettuivat mutaisten ja jyrkkien kukkuloiden rinteille turvaan, ja kollegani YK:n World Food Programmella (WFP) antoivat heille ruokaa.
Kun saapuvien ihmisten määrä kasvoi, niin kasvoi valtava leirikin. Matkustin joka päivä leirille ja joka päivä näin uusien asumusten nousevan.
Kriisin ensimmäisestä päivästä lähtien WFP on toimittanut ravintorikkaita keksejä uusille tulokkaille ja tarjonnut rekisteröityneille asukkaille säännöllisesti riisiä, linssejä ja öljyä. Olemme lisäksi tarjonneet lämpimiä ruoka-annoksia yhteiskeittiöissä ja toimittaneet lisäravinteita raskaana oleville ja imettäville äideille sekä pienille lapsille.
Bangladeshissa Rohingyat ovat turvassa vainolta, mutta sairastumisen ja aliravitsemuksen uhka painostaa heitä. Saamme siitä muistutuksen joka päivä, kun haravoimme leiriä tarkastaaksemme ruoka-avustusta saavien tilanteen. Näyt lapsista, jotka leikkivät paljain jaloin likaisessa vedessä tai kahlaavat joessa, joissa on ihmisten jätöksiä, ovat läsnä kaikkialla. Pohjavesikaivoja, viemäröintiä ja käymälöitä on rakennettu, ja satoja tuhansia hygieniapakkauksia ja vedenpuhdistustabletteja on jaettu. Yritämme estää tautien leviämisen likaisen veden kautta ja varmistaa, että ihmiset saavat puhdasta vettä.
Minulta kysytään usein, mitä tilanteen eteen voisi tehdä. Mitä ihmiset voisivat tehdä auttaakseen Rohingyoja?
WFP:n operaatiot ovat kriittisesti alirahoitettuja, ja me tarvitsemme kipeästi 110 miljoonaa, jotta voimme ruokkia yli 860 000 ihmistä joka kuukausi, ja jotta aliravitsemus ei voimistuisi. Kärsimyksen syventyessä, resurssien tarve kasvaa päivä päivältä.
WFP tarvitsee myös lisärahoitusta jatkaakseen operaatioita Myanmarissa, joiden kautta autamme haavoittuvaisia ihmisiä siellä. WFP:n ohjelmilla on vakauttava vaikutus — ilman ruoka-avustusta on mahdollista, että yhä useampi ihminen päätyy pakolaiseksi.
Yksi mielenkiintoisimmista kokemuksistani Cox's Bazarissa on ollut nähdä, kuinka WFP pystyy sopeutumaan uusiin kriiseihin. Huomasimme alusta alkaen, että useiden pakolaisten asutukset olivat alttiita tulville ja maanvyörymille. Yhteistyössä IOM:n ja UNHCR:n kanssa alueenhallinta ja -suunnitteluprojektissa muokkasimme Bangladeshin valtiolta saatua maa turvalliseksi. Sen ansiosta pystyimme siirtämään lähes 24 000 ihmistä pois riskialueilta.
Olin jokin aika sitten Leiri 4:ssä ja tapasin Chamunda Khantumin ja hänen lemmikkikaninsa. Chamunda saapui Bangladeshiin käveltyään 15 päivää päästäkseen Myanmarista. Hänen täytyi jättää kaikki taakseen. Chamunda saapui perheensä kanssa Bangladeshiin mukanaan vain yllään olevat vaatteet. Siitä huolimatta hän hymyilee ja nauraa, kun hän esittelee minulle kanejaan. Chamunda kertoo, että ne rauhoittavat häntä.
Sahara ja minä halaamme tavatessamme. Tapasimme ensi kerran kesäkuussa hänen asumuksellaan, missä hän asuu kahden lapsenlapsensa, viisivuotiaan Jashimin ja neljävuotiaan Washimin kanssa. Lapset menettivät vanhempansa Myanmarissa, ja nyt Sahara on ainut ihminen, joka pitää heistä huolen. "Tyttäreni, poikien äiti, tapettiin silmieni edessä. Asuin ennen Kutupalongin Leiri 6:ssa, mutta jatkuvien sateiden takia taloni luhistui maanvyörymän alla. Mutta me selvisimme. Tämä on nyt toinen mahdollisuuteni täällä.
Paikallisten yhteisöjen jäsenet olivat ensimmäisiä, jotka reagoivat pakolaisten saapumiseen, vaikka moniin pakolaiskriisi vaikutti negatiivisesti. Paikallisista asukkaista on tullut vähemmistö kahdella asuinalueella, johon pakolaiset ovat asettuneet. Ruuan ja polttopuun hinnat ovat nousseet ja metsää on hävinnyt ruuanlaiton tarpeisiin. Kilpailu työpaikoista on kovaa. WFP tarjoaa käteisavustusta 20 000 haavoittuvaisessa asemassa olevalle naiselle osana integroitua elinkeino-projektia. Monet heistä ovat tarjonneet pakolaisille suojaa ja ruokaa, mutta tarvitsevat myös itse WFP:n tukea. Projektin myötä naisille tarjotaan koulutusta pienyrittäjyyteen ja he saavat alkupääoman harjoittaakseen erilaisia elinkeinoja.
Työskentelen mahtavan ja omistautuneen tiimin kanssa Cox's Bazarissa, ja useimmat heistä ovat WFP:n paikallista henkilökuntaa, jotka ovat työskennelleet väsymättömästi varmistaakseen, että meillä on käytettävissä tarpeeksi ajoneuvoja, että internetyhteys toimii ja, että ruoka ja hätätarvikkeet saavuttavat tuensaajat ajoissa. Heilläkin on omat tarinansa kerrottavanaan.
Vuosi sitten, kun ihmiset alkoivat saapua Cox's Bazariin muslimien Eid-juhlan aikaan, paikalliset ihmiset osoittivat äärimmäistä solidaarisuutta. Henkilökuntamme kuuli lukemattomia tarinoita siitä, kuinka paikalliset perheet tarjosivat nälkäisille pakolaisille ruokaa, jota he olivat hankkineet ja säästäneet Eid-juhlaa varten. On taas Eidin aika, ja pakolaiset ovat olleet kiitollisia Bangladeshin valtiolle ystävällisyydestä ja tuesta, jota he ovat saaneet. Leireillä on aistittavissa jonkinlaista juhlan tunnelmaa, kun perheet pysähtyvät ajattelemaan sitä hyvää, mitä heillä on, ja samalla katsomaan tulevaisuuteen toiveikkaina odottaen parempaa elämää lapsilleen.
On kulunut lähes vuosi siitä, kun sadat tuhannet Rohingya-pakolaiset pakenivat Myanmarin väkivaltaisuuksia. WFP on tarjonnut ihmishenkiä pelastavaa avustusta ruuanjakelun, sähköisten ruokakuponkien ja lisäravinteiden muodossa ehkäistäkseen ja hoitaakseen aliravitsemusta. WFP tarvitsee kipeästi 110 miljoonan dollarin lisärahoituksen, jotta pystymme tarjoamaan ruoka-avustusta yli 860 000 Rohingya-pakolaiselle Cox's Bazarissa tammikuuhun 2019 asti.
