Ura WFP:llä — esittelyssä Mari Hassinen-Agoya
Kiinnostaako ura maailman suurimmassa humanitaarisessa organisaatiossa? Suomalainen Mari Hassinen-Agoya kertoo, millaista on työskennellä WFP:n Kenian maatoimistossa kansallisen kestokyvyn rakentamisen johtajana.
Kuka olet ja mitä teet WFP:llä?
Nimeni on Mari Hassinen-Agoya, ja työskentelen WFP:n Kenian maatoimistossa Nairobissa kansallisen kestokyvyn rakentamisen johtajana. Työskentelemme Keniassa läheisesti kansallisen tason ja maakuntien hallitusten kanssa ja tarjoamme hallitukselle teknistä avustusta ohjelmiin, joilla tuetaan ruokaturvattomuudesta kärsiviä ja ravitsemuksellisesti haavoittuvaisia väestöryhmiä. Työ tukee WFP:n siirtymää suorasta avustuksesta kestokykyä vahvistavaan työhön Keniassa.
Kuinka päädyit töihin WFP:lle ja minkälainen urapolkusi on ollut?
Opiskelin alun perin matkailu-, ravitsemis- ja talousalaa, koska haaveilin työstä hotellin johtotehtävissä. Opiskellessani kiinnostuin syvemmin ravitsemuksesta ja jatkoin opintoja taloussosiologian, sukupuolentutkimuksen ja kehitysmaatutkimuksen parissa.
Osana sosiologian opintoja ja tutkimusta päädyin Intiaan työskentelemään paikallisten maaseudun kehittämiseen keskittyvien kansalaisjärjestöjen kanssa. Kokemus innosti minua hakemaan WFP:n apulaisasiantuntijan tehtävään Intiassa ja aloitin apulaisasiantuntijana New Delhissä helmikuussa 2001. Kaksi vuotta myöhemmin Suomen ulkoministeriö siirsi minut työskentelemään Kabuliin, Afganistaniin.
Työskenneltyäni apulaisasiantuntijana kolme vuotta jäin töihin WFP:lle ja työskentelin Pohjois-Koreassa, Sri Lankassa, WFP:n päämajassa Italiassa, Ruandassa ja nyt Keniassa. Olen päässyt työskentelemään hätätilanteiden, jälleenrakentamisen ja kehitystyön parissa niin kentällä, maatoimistoissa kuin päämajassakin.
Miten COVID-19 on vaikuttanut työhösi?
Olemme olleet etätöissä Nairobissa maaliskuun puolivälistä saakka. Kenttämatkat eivät ole olleet mahdollisia, matkustus ulkomaille ja ylipäänsä Nairobin ulkopuolelle on kielletty ja kaikki fyysiset kokoukset ja tapahtumat on jouduttu keskeyttämään. Keniassa koulut on suljettu, ja näin ollen kouluruokaohjelmat on myös keskeytetty. Nämä ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat vaikuttaneet voimakkaasti teknisen avustuksen toimittamiseen. Samaan aikaan tilanne on kuitenkin luonut myös uusia mahdollisuuksia; olemme esimerkiksi toimittaneet avustusta etänä, olleet vuorovaikutuksessa virtuaalisesti ja vahvistaneet olemassa olevia kumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja.
Pandemian takia monet ovat myös joutuneet olemaan erossa perheistään pitkiä aikoja, mikä on ollut haastavaa. Olen itse ollut onnekas, sillä olen saanut olla kumppanini ja tyttäreni kanssa ja olen voinut tavata kenialaisia sukulaisia, mutta Suomessa asuvia sukulaisiani en ole nähnyt nyt vuoteen.
Mikä on haastavinta työssäsi?
Työskentelen WFP:llä kestokyvyn rakentamisen parissa, mikä eroaa paljon muista tehtävistä WFP:llä, ja tehtäviin totuttelu vaatii aikaa ja vaivaa koko tiimiltä. WFP:lle on tärkeää vahvistaa paikallista osaamista ja tietotaitoa ruokaturvan alueella, koska se vähentää tulevaisuudessa ulkopuolisen ruoka-avustuksen tarvetta Keniassa. Kestokyvyn rakentamisen parissa työskentely vaatii muutosta ajattelutavassa ja asenteessa, jotta voimme tukea paikallisen hallituksen ponnisteluja ruokaturvan saavuttamiseksi tehokkaasti. Kansainvälisenä työntekijänä on haastavaa saavuttaa riittävää ymmärrystä maasta, ihmisten elämästä ja asioiden kontekstista — tämä tieto on kuitenkin tarpeellista, jotta voimme edistää tavoitteitamme ja vaikuttaa ruokaturvan toteutumiseen. Työni on yhdessä tekemistä ja siinä tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja taitoa yhteisten ratkaisujen löytämiseen.
Mikä on ollut WFP-urasi ikimuistoisin hetki?
WFP-urani ensimmäisinä vuosina Intiassa, Afganistanissa ja Pohjois-Koreassa opin todella paljon kenttätyössä, sillä työskentelin kokeneiden kollegoiden kanssa ja tapasin avustamiamme ihmisiä. Se, että pääsin näkemään, miten WFP tavoittaa lapsen orpokodissa Pohjois-Koreassa tai Kuchi-paimentolaisperheen Afganistanissa, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Olet kotoisin Pohjois-Karjalasta, mutta olet asunut ulkomailla jo 18 vuotta. Miten suomalaisuus näkyy työssäsi?
Suomalaisena arvostan turvallisuutta ja turvaverkkoja, kuten kouluruokaohjelmia, joilla on pitkät perinteet Suomessa. Olen itse saanut päivittäin ilmaisen ruuan koululaisena ja haluaisin, että jokaisella lapsella olisi sama mahdollisuus. Kasvoin pienessä kylässä, jossa talvet olivat ankaria ja sääolosuhteet ennalta-arvaamattomia, joten opin jo nuorena arvostamaan luontoa sekä pellon ja metsän satoa. Suomalaisena uskon myös vahvasti tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin, erityisesti naisille. Toivon, että nämä arvot näkyvät myös työssäni.
Mikä on lempipaikkasi?
Lempipaikkani on koti — mikä tarkoittaa sitä, että minulla on aina ikävä joko Suomeen tai Keniaan. Minulla on hyviä muistoja kaikista asemapaikoista, joissa olen työskennellyt ja elänyt.
Kuvaile WFP:tä kolmella sanalla.
Tarkoitus, toiminta, elämä. WFP:n tehtävä on inspiroiva — nälkää vastaan taisteleminen ja ruokaturvaan vaikuttaminen antavat merkityksen tuhansille WFP:n työntekijöille ympäri maailmaa, ja olen ylpeä, että saan olla yksi heistä. WFP tunnetaan toiminnasta — me pelastamme ihmishenkiä ja muutamme elämiä.
Mitä vinkkejä antaisit tulevaisuuden humanitaarisille työntekijöille?
Löydä työsi tarkoitus ja työskentele sitä kohti yhteistyössä muiden kanssa. Ole utelias maailmasta ja kuuntele itseäsi, jotta osaat keskittyä tärkeisiin asioihin myös kriisien keskellä. Hyvä kielitaito ja kansainvälinen kokemus uran varhaisessa vaiheessa auttavat, äläkä ole liian vaatimaton taidoistasi hakiessasi työpaikkaa!