Mikä toimenkuvasi Maailman ruokaohjelman Thaimaan toimistossa?

Minun toimenkuvaani kuuluu yhteistyön tekeminen Maailman ruokaohjelman Aasia/Tyynimeri-alueella olevien eri maatoimistojen kanssa. Yhdessä varmistamme, että olemme valmiina, jos katastrofi iskee ja että saamme avun nopeasti perille. Aasia on yksi katastrofiherkimmistä alueista koko maailmassa. Ihmiset kärsivät maanjäristysten, trooppisten myrskyjen, tulivuoripurkausten, tsunamien, kuivuuden ja tulvien aiheuttamista vahingoista. Vaikka emme voi estää luonnonkatastrofeja tapahtumasta, voimme varmistaa, että me, humanitaarisen avun työntekijät sekä alueen hallitukset, olemme valmiita yhdessä reagoimaan ja auttamaan pulassa olevia ihmisiä.

Mikä on tyypillinen päivä sinulle?

Olen usein yhteydessä alueen eri toimistoihin eri aiheiden tiimoilta. Yhtenä viikkona saatamme keskustella siitä, mikä olisi paras tapa saada ruokaa ja muita tarvikkeita kaukaisille saarille, mikäli esimerkiksi trooppinen myrsky osuu Fidzille. Seuraavalla viikolla taas saatan olla Bhutanissa tapaamassa paikallisia viranomaisia, tehden suunnitelmia ison maanjäristyksen varalta.

Mikä on haastavin osa työtäsi?

Henkilökohtaisesti, pidän kenttätyön tekemisestä. Se on hyvin käytännönläheistä työtä. Teen yhteistyötä useiden eri toimijoiden kanssa: avustustyöntekijöiden, rekkakuskien, helikopterilentäjien ja mikä tärkeintä — avustettavien ihmisten kanssa. Nykyisessä työssäni aluetoimistossa, joka keskittyy lähinnä hätätilanteisiin valmistautumiseen, tunnen oloni joskus hieman etäiseksi itse operaatiosta sekä ihmisistä, joita pyrimme auttamaan.

Millä tekijällä on ollut merkittävin vaikutus työhösi?

Olen viettänyt aikaa pakolaistyössä, ihmisten kanssa, jotka pakenevat sotaa Syyriasta ja Etelä-Sudanista. Kuulin useiden pakolaisten henkilökohtaisia tarinoita, siitä mitä he olivat joutuneet kohtaamaan matkalla pakolaisleirille, jossa työskentelin. Eritoten tarinat, jotka liittyivät lapsiin ovat sydäntä särkeviä ja ovat jääneet mieleeni. Ne pakolaisleirit, joita olen nähnyt Jordaniassa, Libanonissa ja Etelä-Sudanissa, ovat usein melko toivottomia ja kovia paikkoja ihmisille elää. Humanitaarisen avun työntekijöinä emme voi tehdä paljoa pakolaistilanteen ratkaisemiseksi, mutta ainakin voimme varmistaa, että ihmisillä on tarpeeksi ruokaa, vettä ja mahdollisuus sairaanhoitoon.

Miksi halusit työskennellä Maailman ruokaohjelmalla?

En oikein tiennyt, mitä haluaisin tehdä, kun valmistuin yliopistosta. Tein opiskelujen ohessa töitä kansainvälisen matkavakuutusyrityksen hätäpuhelukeskuksessa. Työkaverini sai JPO-paikan Maailman ruokaohjelman Kenian toimistoon. Silloin ajattelin, että "tuo on juuri sitä mitä haluaisin tehdä", joten hain seuraavalla kierroksella Tanskan ulkoministeriön JPO-ohjelmaan ja sain paikan Maailman ruokaohjelman Ghanan toimistoon.

Miten neuvoisit ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet kansainvälisestä avustustyöstä?

Hakeutuisin töihin maihin, joissa on käynnissä ns. "unohdettu kriisi", kuten Etelä-Sudaniin tai Keski-Afrikan tasavaltaan. Ne ovat erittäin rankkoja paikkoja tehdä työtä, mutta siinä samalla oppii paljon avustustyöstä ja –operaatioista. Niillä alueilla on usein myös huutava pula halukkaista työntekijöistä. Samalla myös selviää nopeasti, onko tämä työtä, jota haluaisit tehdä tulevaisuudessa. Tulet joko rakastamaan tai vihaamaan sitä.

Tue työtämme tänään.