Taloustieteilijän laskelmointeja
Olen hyvin tietoinen ajankulusta. Arif lopettelee viimeistä työpäiväänsä toimistolla ennen lähtöään Syyriaan, missä hän viettää viikon matkustaen ja keskustellen ihmisten kanssa maan tämänhetkisestä ruokakriisistä. Hyppään esittelyjen yli ja menen suoraan asiaan: Millainen tilanne maailman niin sanotun "neljän nälänhädän" kanssa on?
"Olemme välttäneet nälänhädän" Arif vastaa.
Se on yksinkertainen vastaus asiasta, jolla olisi yhtä hyvin voinut olla hengenvaarallinen lopputulos miljoonille nälänhädän partaalla oleville ihmisille konfliktialueilla Jemenissä, Etelä-Sudanissa, Koillis-Nigeriassa ja Somaliassa.
Arif sanoo, että "meidän ja yhteistyökumppaneidemme ponnistusten ansiosta pystyimme tavoittamaan ihmiset ja tarjoamaan tarpeiden mukaista avustusta." Hän pitää lyhyen tauon, ja jatkaa hyläten virallisen retoriikan "Ilman meitä, he olisivat kuolleet."
Hänen sanoillaan ei kuitenkaan ole aikaa jäädä ilmaan roikkumaan. Ikään kuin vaistonvaraisesti, Arif sanoo lauseen, jota hän on toistellut lukemattomia kertoja medialle, hallituksille, lahjoittajille ja yksityisen sektorin toimijoille: "Nälänhätä on meidän kaikkien yhteinen epäonnistumisemme."
Ero siinä, työskenteleekö taloustieteilijä kansainvälisessä rahoituslaitoksessa vai humanitaarisessa organisaatiossa, löytyy mittakaavasta. Maailmanpankilla, jossa Arif aiemmin työskenteli, taloustieteilijät tarkastelevat finanssipolitiikkaa ja laaja-alaisempia makro- ja mikrotason taloudellisia ilmiöitä. "Työni WFP:n pääekonomistina on tarkastella noita samoja ilmiöitä ja finanssipolitiikkaa, mutta keskittyä siihen, millä tavalla ne vaikuttavat köyhiin ihmisiin ja heidän ruokaturvaansa." Tutkimustulokset kädessään, Arif ja hänen tiiminsä pyrkivät löytämään tapoja, joilla talouspolitiikan negatiivisia vaikutuksia voidaan korjata. Tämän jälkeen he toimittavat tuloksensa sellaisten ihmisten tietoisuuteen, jotka ohjaavat eri maiden sosiaali- ja talouspolitiikkaa. Arif tiimeineen pyrkii tarjoamaan keinoja parantaa kaikkein haavoittuvaisimpien ihmisten elämää.
"Melko masentavia juttuja, kun niitä oikein alkaa tarkastella, eikö vain?" Roolimme vaihtuvat ja Arif alkaa kysellä minulta kysymyksiä.
Väistän ne, ja kysyn häneltä "Mikä sitten on vastaus?"
Tämän vuoden toukokuussa YK:n turvallisuusneuvosto julkaisi lausunnon, joka tunnustaa virallisesti ruokaturvattomuuden konfliktien aiheuttajana sekä tuloksena. Sota-alueilla humanitaarista työtä tekevät tarjoavat päivittäin avustusta yhä kasvavalle määrälle ihmisiä, jotka yrittävät paeta nälän ja konfliktin noidankehästä. Monille heistä julistus merkitsi askelta oikeaan suuntaan. Tilastot myös tukevat tätä: kaikista 815 miljoonasta ihmisestä, jotka kärsivät kroonisesta nälästä, noin 60 prosenttia elää konfliktialueilla - tämä tarkoittaa 489 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät ihmisen luomasta, ennaltaehkäistävästä nälästä.
Arifin mukaan vastaus on selvä. Lähestymistapojen tulee muuttua. "Konflikteihin tulee puuttua ja samalla kun niitä ratkaistaan, humanitaarisen työn tekijöiden täytyy jatkaa avustustyötään." Arif sanoo. Hän jatkaa kertoen viime vuodesta, jolloin useassa paikassa tilanne olisi voinut kärjistyä täydeksi nälänhädäksi: "Työskentelemme edelleen puolitoista vuotta myöhemmin samojen konfliktien kanssa. Jos lopettaisimme operaatiomme nyt, putoaisimme muutamissa kuukausissa takaisin siihen tilanteeseen, mikä meillä oli käsissämme vuonna 2017.
"Emme ole selvinneet vielä…"
Tällä kertaa Arif hiljenee hieman pidemmäksi aikaa. "Kuvittele, että olet autossa. Kaasupoljin on humanitaarinen työ. Pidä poljin pohjassa ja yritä ajaa."
Hän kysyy minulta toisen kysymyksen. Ilmeisesti hän pitää tästä.
"Miksi olettaisimme, että mikään muuttuu, jos ydinsyyt ovat edelleen voimassa?"
Onnekseni käy ilmi, että kysymys oli retorinen.
Viisi peräkkäistä vuotta putkeen, Syyria on ollut listan kärjessä kansainvälisen tuensaajien joukossa. Jemen tulee seuraavana. Laittaaksemme näitä tilastoja mittakaavaan, vuonna 2017 sekä valtioiden että yksityisen sektorin antama kansainvälinen humanitaarinen avustus oli yhteensä 27,3 miljardia dollaria ja siitä 60 prosenttia ohjattiin vain kymmeneen maahan. "Se kertoo suuresta aukosta avustustyössämme. Se on avun eriarvoisuutta."
Sosiaalinen media on tehnyt avustustyöstä paljon näkyvämpää, muuttaen sen samalla monimutkaisemmaksi. "Keski-Afrikan tasavallassa elävä nälkäinen ihminen, joka saa ruoka-avustusta punnittuna tai kauhottuna, tietää, että Syyriassa ihmiset saavat ruokakorin tai maksukuponkeja," Arif selittää. Infrastruktuuri ja markkinoillepääsymahdollisuudet ovat osa kokonaisuutta, jotka määrittävät sen millaista avustusta käytetään kussakin operaatiossa. Tätä ei kuitenkaan koskaan mainita postauksissa tai twiiteissä. Ihmiset tulevat joka tapauksessa vertailemaan tilanteitaan, ja nälkä tulee aina olemaan nälkää.
Arif on antanut minulle paljon puntaroitavaa, mutta aavistan, että aikamme alkaa olla vähissä. Saan vahvistuksen aavistukselleni, kun Arifin assistentti kertoo, että hänen seuraava tapaamisensa alkaa pian. Silmäilen huonetta etsien Arifin matkalaukkua tai muuta merkkiä hänen tulevasta matkastaan. Huomaan seinällä olevan kellon.
"Huonoin puoli," Arif jatkaa "on se, että elämme globalisoituneessa maailmassa." Ennen kuin ehdin käsitellä hänen sanomaansa, hän jatkaa toiseen aiheeseen: "1000 ensimmäistä päivää", mikä tarkoittaa aikaa hedelmöityksestä lapsen toiseen ikävuoteen, asettaa määrittävän perustan lapsen kognitiiviselle ja fyysiselle kehitykselle. Ilman oikeaa ravintoa tuona aikana, lapsi ei tule saavuttamaan täyttä potentiaaliaan kasvaessaan aikuiseksi.
"Osaamme herättää tietoisuutta '1000 ensimmäisestä päivästä' ja osoittamaan yhteyden sen välillä, kun lapsi ei kasva terveeksi ja tuottavaksi aikuiseksi sekä sen, että tällä on paljon negatiivisia vaikutuksia maan taloudelliseen kehitykseen. Mutta meidän tulee puhua enemmän yhteyksien luomisesta."
"Yhteyksien luomisesta?"
"Tarkoitan sitä yhteyttä, joka on nykyisten sukupolvien kärsimyksen ja tulevien sukupolvien kärsimyksen välillä. Vähemmän tuottavan sukupolven on elettävä ja toimittava samassa globalisoituneessa maailmassa, kuin mekin, mutta huonommista lähtökohdista. Me olemme marginalisoimassa tulevia sukupolvia, ja se on asia, joka ihmisten on ymmärrettävä. Sitä tarkoitan yhteyden löytämisellä," Arif sanoo.
Hänen seuraava tapaamisensa on tullut paikalle. Yritän kovasti olla katsomatta kelloa. Arif ei näytä huomaavan kumpaakaan.
"Tämän hetken maailmassa, monilla ihmisillä ei ole enää mitään mitä toivoa. Meidän on tarjottava ihmisille syitä, joiden puolesta työskennellä ja elää, ja siinä kuvaan tulee mukaan työmme kestävyyden ja sietokyvyn rakentamiseksi. Nälkä ei ole enää vain jonkun toisen ongelma"
Myönnän Arifille, että "en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan kehityksestä samalla tavalla."
Hän hymyilee ja sanoo "se tarkoittaa sitten sitä, että meillä on vielä paljon työtä tehtävänä."
Nälänhätä julistetaan, kun seuraavat kolme ehtoa täyttyvät: vähintään 20 prosenttia väestöstä kärsii äärimmäisestä ruuan puutteesta, vähintään 30 prosenttia alle viisi vuotiaista lapsista kärsii akuutista virheravitsemuksesta ja, kun ihmiset kuolevat kaksi kertaa keskivertoa nopeammin.
Kirjoittanut: Domenica Sabella