Perhe ja WFP tukena
Zara Bitrus on ollut vammainen suurimman osan elämästään, mutta hänen elämänsä viimeisimmät viisi vuotta ovat tuoneet mukanaan uuden haasteen: pakolaisleirillä asumisen.
Zara muistaa elävästi, kuinka hänen perheensä auttoi häntä sinä päivänä kun he pakenivat kotoaan Kaurista, Borneon osavaltiosta Nigeriassa, jossa konfliktin vaikutukset vaikeuttivat heidän selviytymistään. Zara oli tuolloin vain 15-vuotias, joten hänen isänsä kantoi häntä reppuselässä useita tunteja, kunnes he löysivät kuljetuksen Kameruniin. "Perheeni on aina pitänyt minut turvassa. En tiedä, missä olisin ilman heitä", hän sanoo. Nyt 22-vuotiaana hän haluaisi tukea perhettään enemmän.
Tämän vuoksi Zara liittyi hiljattain leirillä toteutettavaan ohjelmaan, jossa nuorille naisille tarjotaan ompelukoneita sekä koulutusta tulojen hankkimiseksi. Näiden keinojen avulla hän toivoo tuovansa perheelleen lisätuloja tulevaisuudessa.
Minawaon leiri Kamerunin pohjoisosassa on yksi maan suurimmista pakolaiskeskuksista. Siellä asuu yli 68,000 nigerialaista, joista noin 1,000 on vammaisia. Pääsy jakelupisteille on yksi heidän haasteistaan.
WFP toimittaa joka kuukausi ruoka-annoksia kaikille leirin asukkaille. Vuonna 2020 World Food Programmen (WFP) avustus tavoitti yli 115,000 vammaista henkilöä Kamerunissa. Mikäli he eivät päässeet helposti jakelupisteille, WFP ja pakolaisleirien henkilökunta järjestivät annoksien kotiinkuljetuksen.
WFP:n Disability Inclusion Road Map -toimintasuunnitelman tavoitteena on parantaa tapoja, joilla WFP huomioi vammaiset henkilöt ohjelmatyössään yli 80 maassa. Yksi näistä keinoista on osallistavan ja esteettömän ympäristön luominen, jossa ihmiset osallistuvat täysimääräisesti päätöksentekoon.
Mustapha Habib, joka on vammainen neljän lapsen isä, on määrätietoinen hankkimaan työn elättääkseen perheensä. "Ihmiset näkevät minut ja ihmettelevät, mitä voin tehdä ilman terveitä jalkoja", Habib kertoo. "Uskon, että palkkatyö on yksi varmimmista keinoista varmistaa perheeni toimeentulo." Tutkinnon suorittaneena hän toivoo saavansa opettajan töitä pakolaisleirin yhteiskoulussa ensi lukuvuonna, sillä "osaan vain opettaa", hän sanoo.
Mustapha toimii myös leirin muiden vammaisten asukkaiden edustajana - joita hän pitää laajennettuna perheenään.
Mustaphan mukaan hänen velvollisuutensa on olla niiden ihmisten ääni, jotka ovat kärsineet sodan vaikutuksista suhteettoman paljon.
"Minulle on kunnia edustaa kaltaisiani ihmisiä", hän sanoo. "Yritän varmistaa, että huolemme ja vaikeutemme tulevat kuulluksi aina, kun leirillä tehdään päätöksiä tai on tilanteita, joissa vammaiset henkilöt jätetään huomioimatta."