Pandemian rakenteita rikkomassa
Kuivuudesta haljennut maa odottaa sateita, jotka eivät koskaan saavu. Pöly täyttää pellot tukehduttaen viljasadot, jotka yrittävät itsepäisesti selviytyä. Jossain lähistöllä uusi elämä on alkamassa. Nainen on raskaana, ja monimutkainen hapen ja ravintoaineiden ruokkima solujen verkosto kasvaa.
On niukka satokausi. Se tarkoittaa aikaa istutuksen ja sadonkorjuun välissä, jolloin ruoka alkaa loppua. Nyt on kulunut jo kolme kuukautta.
Sateet saapuvat eteläiseen Afrikkaan, mutta ennen sitä 15 miljoonaa ihmistä kuuden maan alueella on jo ehtinyt vajota ruokaturvattomuuteen ja tarvitsee kiireesti ruoka-avustusta. Ennen vuoden loppumista kuivuus tulee kylvämään tuhoa neljässä noista maista samaan aikaan, kun idässä, osissa Afrikan sarven maita pelätään nälänhädän alkamista. Vuosi ei kuitenkaan ole 1984, eikä nälänhätää tule. HIV/AIDS jättää kuitenkin jälkeensä tuhoa.
Tältä vuosi 2003 näytti. Tuolloin syntynyt lapsi olisi nyt 15-vuotias.
Ihmisen immuunijärjestelmä koostuu soluista ja elimistä, jotka suojelevat kehoa tartunnoilta. Sikiö saa siihen tarvittavat rakennuspalikat jo kohdussa, mutta syntymä, imetys ja altistuminen bakteereille ovat keskeisiä sietokyvyn kehittymiseksi. Immuunijärjestelmän rakentuminen vie aikaa.
HI-virus hyökkää juuri tätä järjestelmää vastaan, heikentäen kehon kykyä taistella antigeenejä vastaan, tehden siitä alttiin tartunnoille ja sairauksille. Kehittyneimmässä vaiheessaan kyse on AIDS:sta.
HIV-pandemiaa vastaan on tapahtunut edistystä. Maailman arvioidusta 37 miljoonasta ihmisestä, jotka elävät HIV/AIDS –tartunnan kanssa, noin 21,7 miljoonaa saa antiretroviraalihoitoa (ART) eli lääkettä, joka auttaa hidastamaan viruksen etenemistä. Uusien HIV-tartuntojen määrä on vähentynyt 47 prosenttia vuodesta 1996. Tuolloin tartuntojen määrä oli korkeimmillaan.
Tästä huolimatta kaksi miljoonaa 15–19 vuotiasta elää HIV/AIDS:n kanssa. Vuoden 2005 jälkeen on tapahtunut nopea 30 prosentin nousu.
Kuinka siis selitämme sen, mitä nuorille ihmisille on tapahtumassa?
"Nuoret ovat erityisen alttiita HIV:lle elämänsä aikana kahteen otteeseen," kertoo Annmarie Isler, joka on YK:n World Food Programmen (WFP) HIV/AIDS-ohjelmakoordinaattori. "Ensin elämän ensimmäisen vuosikymmenen aikana, kun virus voi tarttua äidiltä lapselle, niin sanotun vertikaalisen tartuttamisen kautta, ja myöhemmin nuoruusiässä, kun ihminen on taas haavoittuvaisempi tartunnoille."
Suurin osa HIV-positiivisista nuorista saa tartunnan syntyessään. "Ohjelmat, jotka pyrkivät ehkäisemään tartuntoja äidiltä lapselle, ovat olleet viime vuosina melko onnistuneita, mutta uusien tartuntojen ehkäiseminen on ollut haastavampaa," Isler sanoo.
Maailmanlaajuiset luvut puhuvat tämän puolesta: Vuonna 2016 nuorten keskuudessa tapahtui 260 000 uutta tartuntaa. Vuonna 2017 arviolta 7500 nuorta naista sai tartunnan viikossa.
Isler avaa asiaa lisää: "Nuoret naiset saavat kaksi kertaa todennäköisemmin HIV-tartunnan kuin nuoret miehet. Joillain alueilla ero sukupuolten välillä on äärimmäisen selvä. Esimerkiksi osissa Saharan eteläpuolista Afrikkaa nuoret naiset ovat tilastollisesti kahdeksan kertaa alttiimpia HIV-tartunnalle nuoriin miehiin verrattuna. "
Korkean ruokaturvattomuuden maissa on usein myös korkea HIV-esiintyvyys. Köyhyys ja ruokaturvattomuus lisäävät tartunnan riskiä. "Tutkimukset osoittavat, että nuorten huono sosioekonominen tilanne, mukaan lukien ruuan puute ja heikko asumistilanne, lisäävät nuorten riskiä saada HIV-tartunta," Isler sanoo. Ja kun ihminen on saanut tartunnan, virheravitsemuksen riski nousee yhä korkeammaksi.
Säännöllinen ruuan saanti auttaa HIV-tartunnan saaneita ihmisiä noudattamaan lääkitystään, minkä lisäksi hyvä ravitsemus myös parantaa hoidon tehokkuutta.
Riittävä hoito on nuorille äärimmäisen tärkeää, mutta monet heistä kohtaavat paljon haasteita sen saamiseksi. "Lait ja erilaiset menettelytavat kuten lainmääräämä suostumusikä ja aikuisille kohdennetut HIV-palvelut voivat olla melko luotaantyöntäviä monille nuorille," Isler sanoo. Tämän lisäksi hoitoon päässeet nuoret keskeyttävät sen todennäköisemmin kuin aikuiset.
"Rikkoaksemme HIV/AIDS -pandemian rakenteet, meidän tulee saada enemmän resursseja työhömme sekä ottaa paremmin huomioon nuoret ja heidän tarpeensa."
Me kaikki muistamme nuoruusajan vaikeudet," sanoo Isler, joka on äiti itsekin. "Kun katson 15-vuotiasta lastani, mietin, millaista aikuiseksi kasvaminen on. Kun siihen lisätään vielä nälkä, ruokaturvattomuus ja elinikäinen ART-hoito, tilanne muuttuu vielä vaikeammaksi."
Annmarie Isler on HIV/AIDS-ohjelmakoordinaattori World Food Programmen (WFP) ravitsemusyksikössä. Hän on aiemmin työskennellyt Global Foundation Partnershipin johtajana ja hänellä on yli 15 vuoden kokemus julkisterveydestä kriisitilanteissa. Isler on työskennellyt useissa eri tehtävissä Afrikassa ja Aasiassa.