Miksi minusta tuli Maailman ruokaohjelman autonkuljettaja
Maailman ruokaohjelman (WFP) työntekijä kertoo, minkälaisia haasteita hän kohtaa työssään ja miten turvallisuuskoulutus pelasti hänen henkensä.
Chantal Matiko on työskennellyt WFP:n autonkuljettajana Kongon demokraattisessa tasavallassa vuodesta 2009 lähtien. Tässä haastattelussa hän kertoo työnsä haasteista sekä miten hän selvisi työvuoron aikana tapahtuneesta aseellisesta hyökkäyksestä.
"Olen kotoisin kaupungista nimeltä Bunia, joka sijaitsee Iturin maakunnassa Koillis-Kongossa. Minulla ei ollut erityistä kutsumusta ryhtyä kuljettajaksi — kukaan perheestäni tai ystävistäni ei ole alalla. Teen tätä työtä, sillä isäni opetti minulle, että naisena oleminen ei ole vain kodinhoitoa.
En ollut vielä kovin kokenut, kun läpäisin WFP:n autonkuljettajakokeet, mutta ohjaajani sanoi: 'tuo nainen on rohkea ja sen vuoksi hän tulee menestymään'. Nuo sanat ovat rohkaisseet minua valtavasti ja olen tallettanut ne sisimpääni. Ne auttavat minua edelleen jaksamaan huolimatta esteistä, joita saatan tiellä kohdata.
Aluksi oli vaikeaa toimia tässä ammatissa, sillä miehet eivät meinanneet hyväksyä naista joukkoonsa — he kokivat, että heidän työnsä on uhattuna. Nykyään olen ylpeä työstäni ja tunne oloni tasa-arvoiseksi miesten kanssa, sillä teen työni yhtä hyvin kuin he. Ollessani kentällä en ole koskaan joutunut pyytämään miestä apuun, jos on tarvinnut ylittää tiessä oleva rotko tai vaihtaa rengas. Kohtaan mielelläni tällaiset tilanteet itsenäisesti ja keksin niihin ratkaisun.
Työhöni kuuluu muiden työntekijöiden kuljettaminen kenttäoperaatioiden aikana tai heidän vieminen tapaamisiin. Lisäksi kuljetan ruokaa, muita tarvikkeita ja postia eri kaupunkien ja kylien välillä. Huonot tieolosuhteet ja turvattomuus ovat suurimmat haasteet, joita kohtaamme työssämme.
Kaksi vuotta sitten jouduimme keskelle väijytystä itä-Kongossa. Autoomme osui neljä luotia. Onneksi minut on koulutettu hyvin tällaisia tilanteita varten ja kukaan ei loukkaantunut välikohtauksessa.
Suoritin lukuisia turvallisuuskoulutuksia ja kiitos niiden muistin joitain perusasioita, kuten miten poistua autosta, miten suojella itseäni ja piiloutua, miten pysyä rauhallisena, sekä miten säilyttää oikea mielentila ja reaktiokyky. Ilman näitä turvallisuuskursseja, olisivat selviytymismahdollisuuteni olleet paljon heikommat. Tämänkaltainen koulutus todella pelasti henkeni.
Sen lisäksi osallistuin hiljattain koulutukseen. joka käsitteli turvallisuutta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Koulutuksessa opin, miten toimia seksuaalisen väkivallan uhan alla. Nyt tiedän paremmin kuinka toimia ja suojella itseäni.
Iloisia kasvoja
Naapurustossani naiset usein kysyvät, että voinko tulla opettamaan ajamista heidän tyttärilleen. Olen iloinen, että muut naiset ovat myös saaneet näitä ajatuksia.
Rakastan työtäni WFP:llä, sillä voin tehdä samanaikaisesti kahta asiaa: ajaa ja parantaa maani heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämää. Itsellenikin tulee todella hyvä mieli, kun näen heidän iloiset kasvonsa saapuessani paikalle ruuan kanssa.
Tilanne Kongon demokraattisessa tasavallassa on vaikea, mutta minunkaltaisten humanitaaristen työntekijöiden tulee jatkaa työtämme niiden puolesta, jotka tarvitsevat apua. Olen valmis tekemään tätä riskeistä huolimatta ja olen optimistinen maani tulevaisuuden suhteen."
Lue lisää WFP:n työstä Kongon demokraattisessa tasavallassa.
