Kenia: Käteisapu on selviytymisen elinehto nälästä kärsiville perheille
Kapeat kujat kiertyvät ja kääntyvät alas rinnettä tiiviisti rakennettujen hökkeleiden välissä. Tämä polkujen sokkelo sisältää satoja koteja, jotka muodostavat Moroto Simitinin asuinalueen.
Kylä sijaitsee Kenian rannikkokaupungissa Mombasassa, jossa World Food Programme (WFP) tarjoaa hätäapuna käteistä perheille, jotka ovat menettäneet tulonsa COVID-19:n vuoksi. Jokainen saa 4000 Kenian shillinkiä (30 euroa) kuukaudessa kolmen kuukauden ajan.
Täällä köyhimmät asuvat merenrannassa. Ranta on viemäriverkoston päätepiste, jossa jätteet lipuvat kotioven ohi - tai sen läpi, jos ovi ei ole tulvasuojattu.
Kylässä asuu lähes 30 000 ihmistä, joista melkein kaikki tekevät mitä tahansa saatavilla olevia töitä. Naiset pesevät ja siivoavat naapurialueiden koteja ruokkiakseen lapsiaan ja miehet kuljettavat tavaroita työntökärryillä tai selässään ansaitakseen rahaa.
Benedetta on viiden lapsen äiti, joka ansaitsee elantonsa siivoamalla varakkaiden naapureiden koteja. Koronaviruspandemian puhkeamisen jälkeen hän on joutunut kamppailemaan löytääkseen työtä, sillä vartijat eivät enää päästäneet ketään kylistä sisäänaidatuille asuinalueille.
Nyt kun rokotteita on saatavilla, terveydenhuollon työntekijät, opettajat ja turvallisuushenkilöstö ovat ensimmäisenä jonossa, sitten vanhemmat ihmiset ja ihmiset, joilla on perussairauksia. 35-vuotiaan Benedettan ja muiden hänen kaltaistensa on kuitenkin odotettava rokotettaan kauemmin.
Hänen naapurinsa, Dorcas Adaye, muistelee elämää yhteiskunnan sulkeuduttua: ”Useimpina päivinä en löytänyt mitään työtä. Silloin palasin kylän laidalle ja istuin odottamaan toivoen löytäväni jonkun lainamaan minulle käteistä, jolla voisin ostaa jauhoja.”
"Pysyin siellä hämärään asti, koska en halunnut palata kotiin tyhjin käsin ja selittää tapahtunutta nälkäisille lapsilleni."
Chirindo Mwambui asuu neljän lapsensa kanssa muutaman korttelin päässä rinteen huipulta.
Hän työskenteli kahvilassa ja valmisti lounasta lukiolaisille. Kun koulut pakotettiin sulkemaan ovensa, myös kahvila suljettiin. Chirindo menetti työpaikkansa.
"Etsin töitä joka päivä ja kun minua ei lykästä, lainaan rahaa voidakseni ruokkia lapseni", hän sanoo. "Jos en saa käteistä tai ruokaa luotolla, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juoda vahvaa teetä ja nukkua."
Hänen kotinsa seinissä on ammottavia reikiä ja katto on vain osittain valmis. Huoneen koko on noin 4 kertaa 3 metriä. Siellä on vain yksi sänky, joka vie suurimman osan huoneesta – lopun tilasta vievät keittiö ja varasto. Tila on niin pieni, että siellä on vaikea liikkua. Silti siellä asuu viisi ihmistä: Chirindo, hänen 22-vuotias poikansa, teini-ikäiset tyttäret ja nuorin poika.
"Ostin ruokaa ja maksoin velkani saamallani käteisellä", hän sanoo. ”Maksoin myös koulumaksut ja ostin tankoja ja metallilevyjä tämän talon rakentamiseksi. Vaikka raha loppui kesken, tämä on parempi kuin edellinen suojani, joka oli tehty pahvista ja hyttysverkoista. Mutta jos sataa, kaikki täällä kastuu."
"Haluaisin avata ruokakioskin. Se on turvallisin yritys, koska ihmisten on syötävä", hän sanoo. "Pystyisin tienaamaan ja huolehtimaan lapsistani." Sitten hän kysyy: "Voitteko auttaa meitä perustamaan pienyrityksiä, jotta voimme ansaita rahaa omalla työllämme?"
Vaikeat ajat
WFP on toimittanut yhteistyössä piirikunnan ja kansallisten hallitusten kanssa 23 000 perheelle Mombasan epävirallisella kaupunkiasutusalueella puolet heidän kuukausittaisesta ruoantarpeestaan kolmen kuukauden ajan.
Heidän tarpeensa ovat kuitenkin pelkkää ruokaa suurempia, ja taloudelliset vaikeudet jatkuvat.
Leah Wairimu pitää ruokakioskia Kibagaressa, kylässä, joka sijaitsee kalliin Loreshon asuinalueen vieressä Kenian pääkaupungissa, Nairobissa. Leahin perhe on yksi 68 000 perheestä Nairobissa, jotka ovat saaneet käteisapua WFP:ltä - kukin heistä saa 4000 Kenian shillinkiä (30 euroa) kuukaudessa 12 viikon ajan.
Kiireisinä päivinä hän tarjoili kymmenen ruoka-annosta 50 shillingin kappalehintaan (alle puoli euroa). Mutta pandemian alettua kaikki ruokapaikat suljettiin. Viittä poikaa kasvattavan lesken ainoa tulonlähde katosi yhdessä yössä.
"Käytin kaksi ensimmäistä käteissiirtoa [WFP:ltä] pelkästään ruokaan", hän sanoo. "Sitten ostin vihanneksia ja hedelmiä ja avasin pienen elintarvikekojun."
"Minun ei sallittu valmistaa ja tarjoilla asiakkaille valmista ruokaa, mutta sain silti myydä lehtikaalia, tomaatteja ja daniaa [korianteria] ja ansaita pienen voiton."
Neljänteen ja viimeiseen käteissiirtoon mennessä hänen elintarvikekojunsa liiketoiminta oli jo pääsemässä vauhtiin. Nyt kauppa käy ja tuottaa hänelle ylimääräisiä tuloja.
Leahin kioskin kanssa saman tien varrella on Maryn yritys. Hänellä on kauneushoitola, jossa hän tekee hiusten pidennyksiä naisille, manikyyrejä, pedikyyrejä ja meikkejä. Mary on yhdeksän henkisen perheen ainoa elättäjä. Perheeseen kuuluu hänen miehensä, heidän kolme lastaan ja hänen veljensä neljä orvoksi jäänyttä lasta. Kuukauden kuluttua siitä, kun COVID-19 havaittiin Keniassa, Maryn liiketoiminta romahti ja hänen oli pakko sulkea liikkeensä.
”Hukuin laskuihin. Neljällä käteissiirrolla ostin perheelleni ruokaa ja laitoin osan säästöön kampaamotoiminnan elvyttämistä varten”, hän sanoo. ”Liiketoiminta on edelleen hidasta, mutta tilanne on paranemassa. Palvelen nyt kahta tai kolmea asiakasta viikossa."
Mary haluaa kasvattaa kampaamotoimintaansa ja tietää tarkalleen, mitä tarvitsee sen toteuttamiseksi.
"Tarvitsemme rahoitusta, jotta voimme kasvattaa yritystoimintaamme", hän sanoo. "Se loisi pysyvän muutoksen."
Apua tarvitsevia tuetaan yhdessä
Monet, erityisesti nuoret, vaativat työ- ja liiketoimintamahdollisuuksia.
"Kun aloitimme käteissiirrot Nairobissa, ajattelimme, että se olisi sprintti", sanoo Michael DeSisti, USAID:n Itä- ja Keski-Afrikan humanitaarisen avun toimiston aluejohtaja ja WFP:n keskeinen kumppani.
"Mutta huomasimme pian, että kyseessä onkin maraton. Kenia tarvitsee pidemmän aikavälin tukea jatkaakseen kehitystä tähän mennessä saavutettujen voittojen pohjalta. Meillä ei ole varaa hidastaa nyt."
Ohjelman päättymiseen mennessä WFP pyrkii tarjoamaan elintärkeää rahaa lähes 95 000 perheelle eli noin 378 000 yksittäiselle ihmiselle Nairobissa ja Mombasassa.
"Emme olisi voineet saavuttaa tätä ilman kumppaneidemme, kuten suurimman avunantajamme USAID:n, sekä Nairobin ja Mombasan kansallisten ja piirikunnan hallitusten tukea", sanoo WFP:n Kenian maajohtaja Lauren Landis. "Puhelimemme ei kuitenkaan ole lakannut soimasta. Ihmiset haluavat epätoivoisesti mukaan käteissiirto-ohjelmaan - mutta emme voi ottaa mukaan enempää ihmisiä."
WFP hoitaa myös alle 5-vuotiaiden lasten, raskaana olevien ja imettävien äitien sekä ikääntyneiden virheravitsemusta Nairobin ja Mombasan epävirallisilla asutusalueilla sijaitsevien terveyskeskusten kautta.
"Meillä on hyvät mahdollisuudet tarjota toimeentulotukea ja laajentaa sosiaalisia turvaverkkoja suojellaksemme paremmin näitä todella haavoittuvia perheitä, ja koputamme lahjoittajiemme oville saadaksemme heidän tukensa tämän toteuttamiseksi", lisää Landis.
USAID, Suomi, Puola ja Ruotsi tukevat WFP:n käteissiirtoja Kenian epävirallisilla asutusalueilla.