Ilmastonmuutoksen takia kotoaan ajetut

Samaan aikaan kun YK:n ilmastokokous (COP24) on käynnissä Puolan Katowicessa, WFP:n työntekijät ovat Väli-Amerikan kuivalla vyöhykkeellä tarkastelemassa alueella elävien yhteisöjen vaikeaa tilannetta. Ihmiset ovat joutuneet vaikean haasteen eteen: Joko he sopeutuvat ilmastonmuutokseen tai he joutuvat lähtemään kotoa.

Ympärille katsellessa maa näyttäytyy keltaisena ja ruskeana. Maa on rutikuiva ja maissipelloilla pienet maissintähkät kuihtuvat kokoon ennen kuin ne ovat edes kypsyneet.

Tällaista on Väli-Amerikan kuivalla vyöhykkeellä, alueella, joka kulkee läpi koko Väli-Amerikan, eteläisestä Meksikosta Panamaan asti.

Täällä maissi merkitsee sen viljelijöille elämää. Maissi ja alueen toinen perusruokakasvi, pavut, ovat hyvin riippuvaisia säännöllisistä sateista ja viime vuosien aikana ei yksinkertaisesti ole satanut tarpeeksi.

Sir David Attenborough on sanonut, että tämän viikon COP24-ilmastokokouksessa käsiteltävä asia on "Suurin maailmaa uhkaava ongelma tuhansiin vuosiin". Väli-Amerikan kuivalla vyöhykkeellä tuo sama uhka on jo jokapäiväistä todellisuutta.

El Niño –ilmiön moninaisen vaikutuksen myötä yleensä enimmillään 20 päivää kestävä kuiva kausi on kestänyt nyt jo 50 päivää. Vuonna 2018 keskimääräistä alhaisempi sademäärä kesäkuussa ja heinäkuussa johti 280 000 hehtaarin menetyksiin maissi- ja papusadoissa. Tämä vaikutti noin 2 miljoonan ihmisen elämiin Guatemalassa, El Salvadorissa ja Hondurasissa.

"Pitkittynyt kuivuus voi johtaa jopa 100 prosentin menetyksiin," kertoo Marco Antonio Mérida, joka toimii alueella YK:n World Food Programmen (WFP) kenttäjohtajana.

Ja ikään kuin kuivuus ei olisi jo tarpeeksi, trooppiset myrskyt aiheuttivat hengenvaarallisia tulvia ja maanvyörymiä tämän vuoden lokakuussa.

Ilmastonmuutos ja sen mukana tulevat useammin toistuvat ja voimakkaat sään ääri-ilmiöt sekä hitaammin etenevät ympäristöongelmat, kuten maan kuluminen ja tuholaiseläinten lisääntyminen, tekevät kuivalla vyöhykkeellä elävien yhteisöjen elämästä yhä vaikeampaa, huolimatta siitä, että jo aiemmin monien elanto riitti juuri ja juuri kattamaan perustarpeet. Koska useat ovat nykyisin kykenemättömiä hankkimaan tarpeeksi ruokaa perheelleen, he joutuvat hylkäämään maansa ja lähtemään kotoa.

"Meillä ei ole vaihtoehtoja: meidän on pakko saada syödäksemme."

WFP:n toteuttama, ja vuonna 2017 julkaistu tutkimus tarkasteli tietoja El Salvadorista, Guatemalasta ja Hondurasista lähteneistä siirtolaisista, jotka Meksikon maahanmuuttoviranomaiset olivat käännyttäneet takaisin, kun he olivat pyrkineet Yhdysvaltoihin. Tutkimus osoitti, että puolet heistä olivat työskennelleet maanviljelyksen parissa ennen lähtöään. Vastoin yleistä mielipidettä, jonka mukaan siirtolaisuus kyseisistä maista johtuu pääasiassa väkivallasta ja turvattomuudesta, tutkimus osoitti, että 65 prosenttia kaikista siirtolaisista oli joutunut lähtemään työttömyyden ja taloudellisen ahdingon takia ja 19 prosenttia liian alhaisten palkkojen ja huonojen työolojen takia.

Huomio on paljolti kiinnittynyt siirtolaisiin, jotka pyrkivät Väli-Amerikasta Yhdysvaltoihin — etenkin viime aikoina, kun tuhannet ihmiset lähtivät yhtenä joukkona matkaan tavoitellakseen omaa amerikkalaista unelmaansa. Tästä huolimatta siirtolaisuus myös alueen sisällä on hyvin yleistä.

Hondurasin Lenca-alkuperäiskansaan kuuluva 29-vuotias Moisés Rivera vietti kolme vuotta työskennellen satunnaisesti naapurimaa El Salvadorissa. Ajoittain hänen palkkansa varastettiin rajalla, kun hän oli palaamassa takaisin kotiin. "Minun oli pakko mennä, koska täällä ei ole mitään töitä saatavilla," Rivera sanoo.

Héctor Ramírez on 50-vuotias maanviljelijä Huitén kunnasta itäisessä Guatemalassa ja hänellä on samankaltainen tarina kuin Riveralla. "Kun menetin satoni, minun oli pakko jättää kotini ja etsiä satunnaisia töitä maan pohjoisosista," Ramírez sanoo. "On surullista jättää lapset ja vaimo kotiin, mutta meillä ei ollut vaihtoehtoja: meidän on pakko saada syödäksemme."

COP24-kokouksessa käytävät neuvottelut ovat kriittisen tärkeitä kaikille niille yhteisöille ympäri maailman, jotka ovat Väli-Amerikan kuivan vyöhykkeen tavoin alttiita epävarmoille sään vaihteluille, jotka vaikuttavat heidän ruuan saantiinsa. Puolassa neuvottelevilla eri maiden edustajilla on COP24-kokouksen aikana tehtävänään muuttaa Pariisin sopimus konkreettisiksi toimiksi, joilla taistellaan ilmastonmuutosta vastaan.

Koska ilmastomallit ovat osoittaneet, että sääolosuhteet eivät muutu paremmaksi nykyisestä, kuivalla vyöhykkeellä elävien ihmisten on pakko löytää tapoja sopeutua uuteen tilanteeseen. Jotta yhteisöt voisivat kukoistaa, sään ääri-ilmiöistä huolimatta, ihmisten täytyy oppia keräämään ja varastoimaan vettä, jotta he eivät olisi täysin riippuvaisia epävarmoista sateista, minkä lisäksi heidän täytyy istuttaa puita taistellakseen maan eroosiota vastaan, muokata maanviljelyksensä monipuolisemmaksi ja ravitsevammaksi sekä löytää uusia työllistymismahdollisuuksia maanviljelyksen ulkopuolelta. Ilmastorahoitusta tulee suunnata näihin yhteisöihin, jotta he pystyvät sopeutumaan muuttuvaan tilanteeseen ja muokkaamaan tulevaisuutensa paremmaksi.

Työskennellessämme sen eteen, että ihmiset kykenevät edelleen tuottamaan ruokaa ja monipuolistamaan tulonlähteensä, me autamme heitä kestämään muuttuvan ympäristön vaikutuksia ja vähennämme ihmisten tarvetta lähteä kotoa ja muuttaa siirtolaisena muualle. Edellä mainittu tulonlähteiden monipuolistaminen voi pitää sisällään mitä tahansa mehiläisten hoidosta keramiikan valmistukseen ja kanojen kasvattamiseen.

Hondurasissa Moisés Rivera on oppinut uuden taidon ja sitä kautta saanut uuden tulonlähteen perheelleen: keramiikan valmistus. Riveran uusi ammatti on osoittautunut paljon tuottavammaksi kuin siirtotyöläisenä työskenteleminen El Salvadorissa. "Meillä ei ole enää tarvetta lähteä," hän sanoo. "Me voimme jäädä ja ansaita elantomme täällä."

Euroopan Unionin tuella ja yhteistyöllä El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin ja Nicaraguan hallitusten kanssa WFP tukee yhteisöjä vahvistamaan ilmastollista sietokykyään luomalla uusia tulonlähteitä ja monipuolistamalla viljelyskasveja ja tulonlähteitä.

Artikkelin on kirjoittanut Michael Goode, Norha Restrepo ja Elio Rujano.