”Ihmiset luulevat, että johdan jokaista hätäapuoperaatiota. Olen ollut monien helikopterien kyydissä, mutta nykyään roolini on erilainen.”
YK:n World Food Programmen hätäavun valvominen ympäri maailmaa kuulostaa todella haastavalta tehtävältä. Sitä se on etenkin nyt, kun maailmassa on ennennäkemätön määrä kriisejä. WFP:n hätäavun toimijat työskentelevät tällä hetkellä seitsemän suuren luokan eli kolmannen tason kriisien parissa.
WFP:n hätäavun johtaja Denise Brown kertoo työstään, jonka hän vastaanotti lokakuussa 2016. Sen lisäksi hän kertoo urastaan ja aikaisemmista työtehtävistään Somalian apulaismaajohtajana ja alueellisena johtajana Länsi-Afrikassa, josta hänellä on Ebola-kriisin ajoilta ikuisen jäljen jättäneitä muistoja.
Mitä hätäavun johtajan tehtäviin kuuluu?
Hätäavun johtajana en implementoi mitään. Tuon ihmisiä yhteen, tarjoan tilaa, aikaa ja energiaa hädän sattuessa. Vähemmän valvontatyötä ja enemmän kaiken yhteen tuomista.
Jotta kaikki ymmärtäisivät, annan vertauksen: Työni on vähän kuin illallisjuhlien järjestäminen. Juhlia varten täytyy varmistaa, että on ruokaa, kukkia ja valaistuksen on oltava kunnossa. On varmistettava osallistujat ja istumajärjestys. On pidettävä silmällä kaikkea samanaikaisesti.
Eli periaatteessa tarkastelen koko järjestöä ja varmistan, että kaikki WFP:n eri osaset ovat oikeassa linjassa hätätilanteen sattuessa. Joten ymmärrämme mitä on meneillään suhteissa lahjoittajiin, viestinnässä, vaikuttamistyössä, toimitusketjuissa ja työntekijöiden sijoittamisessa. Tarjoamme kattavan kuvan koko järjestöstä.
Työni on vähän niin kuin tanssimista käsillään, jaloillaan, varpaillaan ja sormillaan. Minun on tanssittava joka puolella ja nopealla vauhdilla. Kun olin alueellinen johtaja, minulla oli 20 maata, joihin tuli keskittyä. Kun olin maajohtaja, minulla oli vain yksi maa hoidettavana, mikä oli paljon helpompaa. Hätäavun johtajana fokukseni on oltava globaali. Ihmiset ajattelevat, että johdan jokaista hätäapuoperaatiota. Olen ollut monien helikopterien kyydissä aiemmin, mutta nykyään roolini on erilainen. Tämä on ehkä myös vaikein rooli, joka minulla on ollut WFP:llä, mutta myös vaikutusvaltaisin.
Kun kriisi ilmenee, mitä sinun tulee tehdä ensimmäisenä?
Kerron esimerkin Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kesäkuussa olin tehtävässä, joka oli FAO:n kanssa yhteinen ja menin tarkastamaan tilanteen alueellisen johtajan ja maajohtajan pyynnöstä. He olivat molemmat huolissaan. Kun tarkastelin tilastoja kotinsa menettäneiden ihmisten ja väkivaltaisten tapahtumien määrästä, sain selvän kuvan, että asiat olivat todella huonosti. He sanoivat minulle, että "minun on saatava päämaja mukaan". Vein keskustelemamme asiat Roomaan, minkä jälkeen WFP julisti kolmannen tason hätätilan Kasain alueelle lokakuussa [nostaen toiminnan alueelliselta tasolta globaalille.]
Hätäavun johtaja ja hätäavun osasto ovat kriisitilanteiden ääni WFP:ssä. Minun tehtäväni on varmistaa, että järjestö on hereillä ja hätätoimiin laitetaan energiaa.
Tähän mennessä olet työskennellyt pääasiassa kriisien kanssa, joiden kohdalla on ollut mahdollista nähdä ongelman syntyminen, etkä sellaisten, jotka ovat alkaneet yllättäen
Useimmat kriiseistä, joiden parissa teemme työtä liittyvät konflikteihin, joten on hyvin epätodennäköistä, että olisi kriisi, jonka tuloa olisi vaikea ennustaa tai, että konfliktin eskaloitumista ei huomaisi. Jemen on ollut paras esimerkki siitä. Vaikka tilanne oli jo kaoottinen, saarto muutti tilannetta entisestään. Saudien johtaman koalition voimaanpanema saarto aiheutti tapahtumien pyörteen ja henkilökuntamme oli jumissa toimistossa. Laivat eivät päässeet kulkemaan satamaan, emmekä pystyneet liikuttamaan ruokaa. Senkaltainen muutos tilanteeseen aiheuttaa valtavan määrän toimintaa osastollamme. Työskentelemme kiireellä koko viikonlopun yli saadaksemme analyysin valmiiksi ja teemme yhteistyötä maatoimiston kanssa kehittääksemme uuden toimintasuunnitelman.
Voiko kriisitoiminnalle olla jonkinlaista yleistä mallia, kun kaikilla mailla on omat kontekstinsa.
Jokainen maa on omanlaisensa koska ihmiset joihin tilanne vaikuttaa ovat erilaisia ja tahot, WFP ja muut toimijat, ovat myös erilaisia. Se onko konflikti aktiivinen vai ei, vaikuttaa siihen, ketä lähetämme paikalle, millainen toimintaprofiili luodaan ja millaista välineistöä tarvitsemme. Tarvitaanko panssaroidut ajoneuvot tai henkilökohtaista suojelua, kuinka paljon tarvitsemme suojeluhenkilökuntaa. Joten hallitukset, konflikti ja tilanteen vakavuus ohjaavat tekemiämme päätöksiä, sitä millaisia riskejä organisaatiomme on valmis ottamaan ja lopulta myös sitä millä tavalla toimimme, milloin ja millaisia työkaluja käytämme.
Miten teemme yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa kentällä, ja pystytkö antamaan esimerkin meneillään olevasta kriisitilanteesta?
Bangladeshissa IOM (Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö) on vastuussa suurleiristä ja he ottivat yhteyttä meihin pari päivää sitten, koska he olivat huolestuneita syklonikaudesta, sateista ja mutavyöryjen ja tulvien mahdollisuudesta. He pyysivät WFP:n apua logistiikassa, sillä meillä on paljon kokemusta ja asiantuntijuutta sillä alalla. Työskentelemme hyvin yhteen Punaisen ristin kansainvälisen komitean, Lääkärit ilman rajoja –järjestön, Oxfamin, UNICEF:n ja FAO:n kanssa. Jokainen kumppanuus on kuitenkin erilainen ja rakentuu WFP:n eri osioille.
Onko se turhauttavaa, että et ole enää itse mukana kriisitilanteissa kuten aiemmin olit?
Ajoittain se on. Joskus näen miten asiat ovat, ja ajattelen, että tekisin itse toisin. Teen mitä voin saadakseni asioita tapahtumaan, mutta loppujen lopuksi toiminnan tulee tapahtua yhteistyössä aluejohtajien ja muiden osastojen johtajien kanssa. En voi ainoastaan lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia, että asiat tehtäisiin tietyllä tavalla. En ole sellaisessa asemassa.
Kun muistelet aikaa, jolloin työskentelit kentällä, mitkä kriisit ja kokemukset nousevat päällimmäisenä mieleen?
Ebola. Ebola. Ebola. En tule koskaan pääsemään yli Ebolasta. Yksikään kriisi ei ole ollut samanlainen. Se oli kriisi, jonka kaltaisen kanssa WFP ei ole aikaisemmin joutunut kamppailemaan, kuten ei mikään muukaan järjestö. Meillä ei ollut suunnitelmaa, emmekä oikeastaan tienneet mitä tehdä. Ajattelimme vain, että opimme toimiessamme. Paikan päällä olevat työntekijämme olivat äärimmäisen rohkeita. Olimme alussa hyvin peloissamme.
Olimme kaikki peloissamme, mukaan lukien logistiikan työntekijät, jotka ovat järjestön vahvimpia ihmisiä. Pelkäsimme perheidemme puolesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska ajattelimme vaarantavamme heidät. Kuitenkin jokainen meistä asetti pelkonsa taka-alalle ja teimme todella hyvää työtä. WFP on saanut laajalti tunnustusta työstään, joka mahdollisti sen, että terveydenhuollon työntekijät saivat viruksen hallintaan. Me onnistuimme.
Mikä on ollut urasi kohokohta WFP:llä?
Se, kun tajusin viimein millainen vaikutusvalta järjestöllämme on, kuinka tärkeä rooli sillä on ja miten itseni kaltaiset ihmiset saavat mahdollisuuden tehdä työtä kentällä. Työni on hyvin antoisaa ja merkittäviä hetkiä on niin paljon, etten enää pysty laskemaan niitä.
Millaisen neuvon antaisit ihmiselle, joka on kiinnostunut tämänkaltaisesta urasta — hätäavusta ja humanitaarisesta työstä?
Ota riskejä. Jos sinulle tarjotaan mahdollisuus vastaanota se. Tee. Älä epäröi. Kenttäkokemus on se, mikä merkitsee tässä järjestössä.
WFP tekee tällä hetkellä työtä kuuden kolmannen tason kriisin kanssa Bangladeshissa/Myanmarissa, Kasaissa, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa, Syyriassa ja Jemenissä. Muita kriisejä, joiden parissa WFP tekee työtä, on Somaliassa ja Keski-Afrikan Tasavallassa. Lisää tietoa kyseisistä kriiseistä löytyy nettisivuiltamme.