Hyvät, pahat ja ajoittain rumat
Kun konflikti syttyy tai luonnonkatastrofi iskee, YK:n World Food Programme (WFP) on eturintamassa tarjoamassa ruokaa ja ravitsemusavustusta. Kuusi avustustyöntekijää kertoo meille suurimmista haasteista ja vaikeimmista hetkistä, joita he ovat kohdanneet työskennellessään monimutkaisissa humanitaarisissa kriiseissä.
Kriisi iskee. Tiimi valmistautuu vastaamaan siihen. Mitä sinun tulee tehdä, että olet valmiina toimimaan kriisin alkaessa?
Ohjelmajohtaja: Mitä tapahtui? Missä? Kuinka moneen ihmiseen tapahtuma vaikuttaa? Minkälaista avustusta tullaan tarvitsemaan ja kuinka pitkäksi aikaa? Vastaukset näihin viiteen keskeiseen kysymykseen auttavat meitä ymmärtämään kriisitilanteen laajuuden ja vakavuusasteen, ja lopulta toteuttamaan avustusoperaatiomme. Mietintä siitä, miten kaikki se tullaan rahoittamaan, seuraa heti perässä.
Taloustieteilijä: Tarvitsemme tietoa ja nopeasti. Kun tilanne on saatu vakautettua, alamme monitoroimaan maataloutta, ilmastoa, valuuttakursseja ja markkinoita — eli periaatteessa jokaista tekijää, joka vaikuttaa ruuan saatavuuteen tai ihmisten pääsyyn sen luokse. Nyt kun meillä on lennokkeja, matkapuhelimia ja satelliitteja, meillä ei ole enää "mustia aukkoja" datassamme; teknologian avulla saamme kerättyä enemmän informaatiota kuin koskaan aiemmin. Nykyään saamme tietoa jopa piiritetyiltä alueilta.
Tiedottaja: Mikä tahansa tilanne vaatii ymmärrystä tapahtumista, samaan aikaan, kun tilanne on vielä päällä. Mediaseuranta on äärimmäisen tärkeää. Olemme sen lisäksi läheisessä yhteydessä avustusoperaatioon, jotta tiedämme, millaista kriisityötä parhaillaan tehdään, ja missä on suurin avuntarve. Työskentelemme myös paljon hankintaketjun eri osien kanssa, jotta meillä on mahdollisuus päästä kentälle keräämään materiaalia, jonka avulla pystymme viestimään työmme tarkoituksen.
Hankinaketjun työntekijä: Kun lähetämme rekkoja kriisialueelle, tehokas ja kunnollinen kulkuneuvojen huolto on todella tärkeää. Tiimilleni tärkeintä on saada toimitettua oikeat resurssit oikeille ihmisille. Valmius on työmme avaintekijä, joten kriisin syttyessä kaikki saatavilla olevat resurssit saadaan käytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Työskentelemme tiiviissä yhteistyössä hankintaketjun muiden yksikköjen kanssa, kuten laivakuljetuksen ja hankintaosaston kanssa jotta jokainen asia toteutuu ajallaan.
Ravitsemustieteilijä: Työssä vaaditaan monien tehtävien yhtäaikaista hoitamista ja koordinoimista, sekä nopeaa sopeutumiskykyä vaihtuvaan informaatioon. Hyödynnämme teknistä tietoa arvioidaksemme tarpeita ja suunnitellaksemme ravitsemusohjelmia, sekä diplomaattista lähestymistapaa, kun keskustelemme hallitusten ja kumppaneiden kanssa siitä, miten he voivat toimia parhaiten vahvistaakseen meidän työtämme. On myös tarpeellista tunnistaa ja kouluttaa yhteistyökumppaneita ravitsemuksen saralla, ja vierailla kriisialueilla.
Lääkintäjohtaja: Keräämme informaatiota kriisialueen väestön terveyden tilasta, etenkin ehkäistävissä olevista terveydellisistä seikoista. Kentällä oleva lääkintähenkilökuntamme tekee arvioinnin paikallisesta sairaanhoitoinfrastruktuurista — tämä kattaa paikalliset sairaalat ja klinikat sekä kansalaisjärjestöjen tai yksityisen sektorin hallinnoimat sairaalat. Valmistelemme tarvittavat rokotteet ja kriisitilanteita varten olevat lääkintäpakkaukset, ja varmistamme, että ne ovat kentällä saatavilla. Tavoitteemme on myös varmistaa, että työntekijämme ovat fyysisesti terveitä ja psyykkisesti valmiita työskentelemään kriisitilanteissa ja, että he pysyvät sellaisina koko sen ajan, kun he ovat tehtävässä.
Yksikään työ ei tule ilman haasteita. Minkälaisia hankaluuksia joudut kohtaamaan työssäsi?
Ohjelmajohtaja: Pyrimme olemaan pitkäjänteisempiä ja toimimaan strategisesti, kun työskentelemme ruokaturvan ja ravitsemuksen kanssa. Luonnonkatastrofin jälkeisen hätätilanteen hallintatyö on hyvä esimerkki siitä. Kannustamme hallituksia ottamaan johtovastuun, mutta koska meillä on usein tarvittavat (ja hallituksilta puuttuvat) resurssit ja tekninen tietotaito, me päädymme johtamaan operaatioita.
Taloustieteilijä: Kentälle mennessä kuulee ja näkee ihmisten kohtaamat ongelmat. Sitä voi nähdä, mitä pitäisi tehdä ja miten se onnistuu. Voimme tehdä kaikki analyysit oikein, ja toimittaa tulokset päättäville tahoille, mutta silti päätyä tulokseen, jossa rahoitusta ei saada riittävästi.
Tiedottaja: Maailmassa tapahtuu koko ajan niin paljon, että informaation tulva valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa tekevät työstämme haastavaa. Meidän täytyy työskennellä enemmän saadaksemme tarinamme kuuluviin ja oikeille yleisöille.
Hankintaketjun työntekijä: Joskus meille humanitaarisen kentän uusille tulokkaille on vaikea löytää omaa paikkaa, etenkin kriisitilanteissa, joissa panokset ja paine ovat korkealla.
Ravitsemustieteilijä: Kriisitilanteen ensivaiheissa on usein hankala saada tietoa ravitsemustilanteesta, ja siksi myös toimintasuunnitelman tekeminen on haastavaa. Joskus on myös todella vaikeaa saada erityisravinnetuotteita tarpeeksi nopeasti sinne, missä niitä tarvitaan, koska tieolosuhteet ja pääsy alueille voi usein olla huono.
Lääkintäjohtaja: Olen aina huolissani lääkinnällisestä infrastruktuurista niillä alueilla, joissa työskentelemme. On myös tärkeätä varmistaa, että työntekijämme ovat terveitä ennen tehtävään lähtöä. Tarjoamme myös muulle henkilökunnalle ensiapukoulutusta, jotta he tietävät mitä tehdä, jos he itse, tai joku muu, loukkaantuu.
Mitkä asiat työssäsi valvottavat sinua öisin?
Ohjelmajohtaja: Tarvitsemme uusia taitoja ja toimintamalleja, kun yritämme siirtyä humanitaarisesta tarveperustaisesta työstä kohti toimintaa, jossa vahvistamme ihmisten mahdollisuuksia elinkeinon harjoittamiseen. Meidän tulee jättää ruoka-avustus menneisyyteen. Kaiken tämän keskeltä nousee myös kysymys siitä, vastaavatko kapasiteettimme tavoitteitamme.
Taloustieteilijä: Globalisaatio. Vanha kunnon iskusana. Huono ravitsemus aiheuttaa suoraan sen, että köyhimmistä köyhimmät ovat yhä vähemmän tuottavia. Lapsista ei kasva terveitä ja aktiivisia aikuisia, eivätkä he saavuta täyttä potentiaaliaan. Ja silti, heidän täytyy elää tässä globalisoituneessa maailmassa.
Tiedottaja: Inhimillisenä pysyminen valtavan epäinhimillisyyden keskellä. Kun keskustelen ihmisten kanssa ja kuulen heidän vaikeuksistaan, tunnen tunteita, joita kuka tahansa ihminen tuntisi: vihaa, epäuskoa ja epätoivoa. Olen ymmärtänyt, että juuri nuo tunteet mahdollistavat samaistumisen niihin ihmisiin, joita pyrimme auttamaan. Tiedän, että ilman syntyessäni tapahtunutta onnekasta sattumaa, minä voisin myös olla näiden ihmisten kengissä. Yritän tuoda esiin tämän ajatuksen kaikissa tarinoissani, jotta lukijat voivat nähdä itsensä niissä ihmisissä, joiden tarinoita jaamme, ja jotta he ehkä tuntisivat motivaatiota lahjoittaa ja tukea ihmisten peruselämänedellytysten täyttymistä.
Hankinaketjun työntekijä: Koulutan monia kentällä olevia työntekijöitämme käyttämään työkaluja, joiden avulla voidaan monitoroida ajoneuvojen kustannuskuluja. Mietin usein, onko koulutuksista mitään hyötyä kollegoilleni pitkällä tähtäimellä.
Ravitsemustieteilijä: Mikä tahansa odottamaton viivästyminen saa minut murehtimaan. Syy siihen on hyvin yksinkertainen: Ongelmat ruokatoimituksissa tai yhteistyösopimuksissa voivat viivästyttää ruoka-avustuksen saapumista sitä tarvitseville ihmisille.
Lääkintäjohtaja: Sairaanhoidon evakuoinnit. Meillä on 16 000 ihmistä työskentelemässä osissa maailman syrjäisimmistä alueista. Kun ihmiset sairastuvat kriittisesti tai kun kyseessä on sairaus, jota ei voida hoitaa paikallisesti, meidän täytyy löytää lähialueelta sairaala. Se ei ole aina helppoa. Visavaatimukset voivat myös rajoittaa ihmisten oikeutta saada hoitoa toisessa maassa, vaikka kyseessä olisikin terveydellinen hätätilanne.
Kertoisitko kokemuksesta, kun kriisitilanne on jättänyt sinuun pysyvän jäljen?
Ohjelmajohtaja/operaatiojohtaja: Abyei, Sudan 2008. Olimme kahden sodassa olevan osapuolen välissä ja yritimme pysyä neutraaleina. Kun olimme avustaneet 100 000 ihmisen asettumisen pakolaisleirille, jouduimme raskaan tykistötulen keskelle kahdeksaksi tunniksi. Monet meistä onnistuttiin evakuoimaan helikopterilla Khartumiin, mutta osa paikallisesta henkilökunnasta juoksi piiloon läheiseen metsään. Muutamaa päivää myöhemmin osa meistä lennätettiin Abyeihin takaisin arvioimaan tilannetta, olin yksi heistä. Monet, joita tapasin, olivat ihmisiä, jotka jo tunsin; Paikallisen henkilökunnan perheenjäseniä. Kauppiaita. Yhtäkkiä ongelmat esimerkiksi hankintaketjussa eivät olleet enää vain ongelmia hankintaketjussa; niistä tuli henkilökohtaisia kamppailuja ja tunsin paljon vastuuta. Minulta kesti kauan aikaa käsitellä kaikkea tapahtunutta.
Taloustieteilijä: Olin tehtävässä Darfurissa muutaman kollegan kanssa. Ajoneuvomme pysäytettiin. Paniikki iski. Nostimme kätemme ilmaan hitaasti. Panikointi jatkui. Meidät kuitenkin päästettiin menemään. Välillä mietin, olisimmeko nyt yhtä onnekkaita, jos sama tapahtuisi nyt. En ole varma siitä.
Tiedottaja: En ikinä unohda saapumista Doumaan tämän vuoden maaliskuussa, päivänä jolloin Syyrian sodan alkamisesta oli kulunut seitsemän pitkää vuotta. Saarretun kaupungin sisällä jokainen ihminen, nuori ja vanha aneli minua ja kollegoitani viemään heidät pois sieltä. Ruoka oli viimeinen asia heidän mielessään. He halusivat vain paeta. Mitkään lohdutuksen sanat eivät riittäneet loukkuun jääneille ihmisille Doumassa ja sydämeni särkyi, kun näin humanitaarisen operaatiomme rajoitukset.
Hankintaketjun työntekijä: Olin vähän aikaa sitten Keski-Afrikan Tasavallassa, kun turvallisuustilanne muuttui yhtäkkiä pahemmaksi. Yhdessä vaiheessa emme voineet lähteä majoituksestamme, koska ulkona ei ollut turvallista liikkua. Olin huolissani monesta syystä.
Ravitsemustieteilijä: Työskentelin Ranskan Punaiselle Ristille Agadezissa Pohjois-Nigeriassa vuonna 2009. Yhtenä päivänä kaupunkiin ja sitä ympröivälle alueelle saapui ennenäkemätön sade, mikä johti valtaviin tulviin. Muistan, kun heräsin aamulla ja ulkona vesi virtasi kadulla kuin joessa. Sateet aiheuttivat valtavasti tuhoa. Tuhannet kärsivät sen seurauksista ja monet menettivät kotinsa. Huolimatta siitä, että meillä ei ollut sähköjä muutamaan päivään meidän täytyi tehostaa ravitsemustukea. Näin ensikädeltä sen kuinka yksikin tapahtuma, kuten luonnonkatastrofi voi saada aikaan paljon tuhoa hauraissa olosuhteissa.
Lääkintäjohtaja: Työskentely vuoden 2014 Ebola-epidemian aikana. Kriisi oli ennennäkemätön ja kohtasimme todella monia haasteita yrittäessämme hallita sitä. Viruksesta voi lukea oppikirjoista, mutta sen kokeminen todellisuudessa? Hyvin harva lääkintähenkilökunnan jäsen on kokenut sitä todellisuudessa. Kun meillä oli päämajassa tartuntaepäily, meidän täytyi rauhoitella työntekijöitämme, mutta olimme myös velvollisia kommunikoimaan tilanteesta avoimesti Rooman kaupungin, terveysministeriön ja muiden hallituksen yksiköiden kanssa. Meidän täytyi miettiä uudelleen toimintamallejamme ja protokollaa.
Mitkä ovat viimeisiä ajatuksia työhösi liittyen?
Ohjelmajohtaja/Operaatiojohtaja: Meidän täytyy lakata tarkastelemasta humanitaarisia kriisejä yksittäisinä ilmiöinä. Voimistuvat äärisääilmiöt, lämpötilojen kohoaminen, rankkasateiden yleistyminen eli ruokaturvaan vaikuttavat ilmastonmuutoksen piirteet sekä kilpailu vähenevistä resursseista tulee lisäämään konflikteja ja konfliktit tulevat aiheuttamaan nälkää.
Taloustieteilijä: Ratkaiseva tekijä kaikessa on se, että nykyään kuulemme ja näemme yhä enemmän digitaalisten silmien läpi ja se nostattaa kysymyksen siitä, mitä voimme vielä tehdä? Nykyajan ongelma ei ole, etteikö meillä olisi tarpeeksi informaatiota, vaan se, miten saamme sen operationaalisesti hyödylliseen ja merkitykselliseen muotoon.
Tiedottaja: Vierailu Syyrian kaupungeissa ja niiden tuhon näkeminen on sydäntä särkevää, kun ajattelee menetettyjä koteja, elinkeinoja ja tarinoita. Minuun sattuu nähdä yhteinen historiamme raunioina. Kaikkialla läsnä oleva tuho on musertava, ja se kertoo suurella äänellä siitä, kuinka kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut lopettamaan silmittömän väkivallan, joka on tuhonnut ihmiselämiä ja yhteiskunnan sosiaalista kangasta näin upeassa maassa.
Hankintaketjun työntekijä: Ongelmien ratkaisu on osa WFP:n DNA:ta, ja minun myös. On todella hienoa työskennellä organisaatiossa upeiden kollegoiden kanssa, jotka usein tekevät ällistyttäviä asioita auttaakseen ihmisiä.
Ravitsemustieteilijä: Kiinnostukseni ravitsemukseen ja motivaatio työhöni tulee uskostani siihen, että jokaisella on oikeus hyvään ravitsemukseen. Tätä oikeutta täytyy suojella ja tukea, etenkin kriisitilanteissa.
Lääkintäjohtaja: Haasteista huolimatta, kriisit voivat joskus johtaa parhaaseen mahdolliseen tiimistyöskentelyyn. Vanhoista kokemuksista saamiemme oppien avulla olemme valmiita vastaamaan kriisitilanteisiin, milloin tahansa ja missä tahansa.