“En voi tehdä mitään pelastaakseni poikaani”
Viime syyskuussa Syyrian Itä-Ghoutan piiritysalueella asuvien ihmisten toivo selviytymisestä heikkeni, kun viimeinen olemassa ollut, Al Wafideenin leirin kautta kulkenut huoltoyhteys suljettiin. Tämän jälkeen Maailman ruokaohjelma (WFP) on toimittanut ruokaa alueelle, mutta rahoitusta tarvitaan enemmän ja pääsyn alueelle tulisi olla laajempi, jotta asukkaita voitaisiin auttaa. Nälkää ja köyhyyttä vastaan taistelevat perheet ovat kertoneet WFP:lle kokemuksistaan.
Isä seuraa vierestä poikansa kuihtumista pois
Abu Salehille asuminen Dumassa, Itä-Ghoutassa on painajaista. Hänen 10-kuukautinen poikavauvansa kuihtuu silmissä, sillä perheellä ei ole varaa ravinteikkaaseen ruokaan tai puhtaaseen veteen, jota kasvuiässä oleva vauva tarvitsisi.
Saleh painaa hieman yli 5,5 kiloa, joka on noin puolet siitä, mitä hänen ikäisensä vauvat yleensä painavat. Tämä tarkoittaa sitä, että Saleh kärsii vakavasta akuutista aliravitsemuksesta. Hän syö vain vetistä kasviskeittoa, sillä vaikka maitoa olisi tarjolla kaupoissa ja torilla, se on liian kallista.
Ruokien hinnat ovat kaksinkertaistuneet piiritysalueella, ja ihmisillä ei ole töitä, mikä tekee kaikesta jäljelle jääneestä ruoasta liian kallista ostettavaksi.
"En voi tehdä mitään pelastaakseni poikaani."
Abu Saleh on maalaaja, mutta hänellä on vaikeuksia löytää töitä Dumasta, jossa useimmat kodit ovat vaurioituneet taisteluissa. Hän tekee satunnaisia keikkatöitä, jotta saisi edes hieman tuloja. Salehin tulot ovat enimmillään 1 500 Syyrian puntaa (2,50 euroa) päivässä, mutta se ei riitä pienen perheen menojen kattamiseen.
"Litra ruokaöljyä maksaa 13 200 Syyrian puntaa (22 euroa) ja leipä 2000 Syyrian puntaa (3,50 euroa)", Saleh kertoo kyyneleet silmissä. "En voi tehdä mitään pelastaakseni poikaani. Voin vain viedä hänet lääkärille ja katsoa, kun hän kuolee hitaasti."
Vuorotellen syömistä
Om Sanaa muistaa ajan, jolloin ruokaa oli runsaasti hedelmällisellä Itä-Ghoutan alueella. Ennen kriisin alkamista useimmat ihmiset saivat elantonsa maanviljelystä ja tuoreiden hedelmien ja kasvisten myynnistä.
"Täällä oli ruokaa riittämiin ennen kriisiä, mutta asiat ovat nyt toisin, eritoten viimeisen kuukauden aikana. Saan vain juuri ja juuri ruokittua lapseni", kertoo Om Sanaa, kolmen lapsen leskiäiti, joka asuu Kafr Batnassa, yhdessä Itä-Ghoutan kaupunginalueista.
"Tyttäreni syövät nyt vuorotellen."
Om Sanaan menehtynyt aviomies työskenteli maatilalla, ja Om Sanaa auttoi häntä myymään tuotteet torilla. Kun piiritys Itä-Ghoutan ympärillä tiukkeni, suurin osa viljelyskelpoisesta maasta jäi konfliktialueelle ja maanviljelijät eivät enää päässeet turvattomille viljelysmaille. Vähäisten elintarvikkeiden runsas kysyntä on saanut ruoan hinnat nousemaan räjähdysmäisesti ja tehnyt tarjonnasta erittäin suppean. Om Sanaa selviytyy jakamalla vähät ruoat hänen kolmen tyttärensä kesken.
"Tyttäreni syövät nyt vuorotellen. Meillä on äärimmäisen vähän ruokaa, joten jokainen heistä syö yhden aterian kerran kolmessa päivässä. Se särkee sydämeni, sillä tyttäreni menevät nukkumaan nälkäisinä ja heräävät ilman energiaa."
Nälkä on uusi normaali
Sota ja nälkä on ainoa todellisuus, jonka 12-vuotias Amir on koskaan tuntenut. Vaikka hän ja hänen perheensä pakeni väkivaltaisuuksia heidän kotikaupunkiin, kotoutuminen Itä-Ghoutaan ei ole ollut helppoa.
Amir sekä hänen äitinsä ja siskonsa kävelevät päivittäin pitkin Kafr Batnan katuja etsien jätteen seasta kierrätyskelpoisia materiaaleja, joita he voivat myydä tienatakseen hieman rahaa.
Amir kertoo, että hänellä ei ole ikinä ole ollut leluja tai pelejä. Hän miettii vain, mistä saisi tarpeeksi ruokaa selvitäkseen.
"Työskentelen aamusta iltaan. Ensin yritän etsiä asioita ja sitten myydä niitä", Amir kertoo ja lisää, että toivoo jonain päivänä saavansa tarpeeksi rahaa, että voisi syödä falafelia, joka yksi halvimmista ruoista Syyriassa.
Yksi isoimmista ongelmista lapsille Itä-Ghoutassa on puute monipuolisesta, ravinteikkaasta ruoasta, johon ihmisillä olisi varaa. Ainoa asia, mitä Kafr Batnassa on jäljellä, ovat raa'at vihannekset kuten maissi.
Jotta piiritysalueen halvimman ruoan eli maissin saisi keitettyä, Amir kerää jätteen seasta käytettyjä vaippoja. Polttamalla vaipat hän saa polttoainetta ruoan valmistamiseksi.
Viime syyskuusta lähtien Maailman ruokaohjelma on toimittanut ruoka-avustusta yli 110 000 ihmiselle sekä ravintolisiä yli 20 000 lapselle, jotka asuvat Itä-Ghoutan piiritetyissä kaupungeissa. Tämä on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä alueella asuvat perheet tarvitsisivat.
WFP tarvitsee kiireellisesti varoja, jotta voisimme toimittaa ruokaa kaikille ihmisille Itä-Ghoutan alueella. WFP vetoaa, että saisimme turvallisen ja ehdottoman pääsyn kaikkialle maahan, jotta voisimme auttaa miljoonia avun tarpeessa olevia ihmisiä ympäri maata, riippumatta siitä missä he ovat.