“Älä koskaan aliarvioi pienimmänkään projektin mahdollisuuksia”
Tämä on tarina siitä, kuinka viisi kansainvälistä opiskelijaa tanskalaisesta mediakoulusta onnistuivat muuttamaan kouluprojektin maailmanlaajuiseksi hitti-ilmiöksi.
Kun tanskalainen media-alan oppilaitos Danish School of Media and Journalism otti yhteyttä YK:n World Food Programmen (WFP) Pohjoismaiden toimistoon ehdottaen yhteistyötä TV- ja mediatuotantoa opiskelevan ryhmän kanssa, emme osanneet aavistaa, että yhteistyön hedelmä — sosiaaliseen mediaan suunnattu minuutin mittainen video — voisi levitä häkellyttävän nopeasti ja päätyä kansainvälisille sosiaalisen median tileille ympäri maailman.
Tehtävänanto oli enemmän kuin haastava: WFP:n ruoan kustannuksia eripuolilla maailmaa vertaileva raportti Counting the Beans, The True Cost for a Plate of Food Around the World piti tiivistää lyhyeen videoon, jota voitaisiin jakaa sosiaalisessa mediassa. Raportissa WFP on selvittänyt, kuinka paljon peruselintarvikkeista koottu ateria maksaa 33 eri maassa, jotka kamppailevat sosiaalisten ongelmien kanssa. Ruoan hinta on ilmaistu raportissa suhteessa keskimääräiseen päivän palkkaan kussakin maassa.
Idea raporttiin saatiin The Economist -lehden hankkeesta Big Mac Index, jossa eri valuuttojen suhdetta toisiinsa on havainnollistettu vertailemalla McDonald'sin Big Mac -hampurilaisen hintoja eri puolilla maailmaa, mutta konsepti käännettiin ylösalaisin. Ylikansallisen herkuttelutuotteen sijaan WFP tarkastelee universaaleista peruselintarvikkeista koottua ateriaa, ja myyntihintojen sijaan WFP vertailee ostovoimaa. Havainnollistaakseen ruokaan liittyvää hälyttävää eriarvoisuutta WFP on ottanut raportissa vertailukohdaksi New Yorkin: kuinka suuren osuuden päivittäisestä palkastaan newyorkilainen joutuu keskimäärin maksamaan saadakseen annoksen yksinkertaista perusruokaa.
Tätä yhtälöä oli hankala selittää sosiaalista mediaa palvelevassa videossa.
"Joka kerta kun joku kysyi, mitä videomme käsittelee, emme pystyneet selittämään sitä", muistelee Irena Chirata, yksi videon toteuttaneista opiskelijoista.
Opiskelijat päättivät vertailla yksinkertaisen aterian kustannuksia Ruotsissa ja Etelä-Sudanissa. Lopputulos oli hämmästyttävä. Ruotsissa päivän tuloista tarvitsee käyttää 0,7 prosenttia saadakseen perusaterian, kun taas Etelä-Sudanissa sama luku on 155 prosenttia. Eli edes kokonaisen päivän työ ei riitä yhden pelkistetyn aterian ostamiseen.
"Ajattelimme, että viesti menee perille vain, jos pystymme tarjoamaan ihmisille jotain, johon samaistua", opiskelija Catherine Poulsen selittää. "Projektin aikana opimme, kuinka monimutkaisesta asiasta voi viestiä tavalla, joka tekee siitä ymmärrettävän, vaikkei olisi lukenut raporttia."
Opiskelijat näkivät paljon vaivaa videon eteen — ja se kannatti. Alun perin opiskelijaprojektin tuloksena syntynyttä videota ei ollut tarkoitus käyttää muualla kuin WFP:n Pohjoismaiden toimiston sosiaalisessa mediassa, mutta video levisi pidättelemättömällä vauhdilla ja sitä jaettiin ympäri maailmaa — eikä pelkästään WFP:n maailmanlaajuisilla tileillä vaan myös YK:n Twitter-tilillä, jolla on yli 10 miljoonaa seuraajaa.
"Lopputulos oli uskomaton. En edelleenkään voi käsittää, kuinka moni kiinnostui videosta", sanoo Irene Chirita. "WFP:n kanssa työskentely on ollut hieno kokemus. Opin, että koskaan ei pitäisi aliarvioida pienimmänkään projektin mahdollisuuksia. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla osana WFP:n tekemää työtä ja että voin lisätä projektin ansioluettelooni."
Videon ovat luoneet Danish School of Media and Journalism -oppilaitoksen opiskelijat Irene Chirita, Cathrine Leonhard, Anastasia Kotlyarovskaya, Pelle Hegelund ja Emma Olivia.