Mielipide: Miksi YK:n ilmastoraportin hätäsignaali on jo todellisuutta monille
Maailmassa, jossa World Food Programme (WFP) tänä päivänä toimii, nälkä lisääntyy nopeammin kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla. Se on maailma, jossa 811 miljoonaa ihmistä ovat nälkäisiä, ja joista 41 miljoonaa on nälänhädän partaalla.
Maanantaina (9. elokuuta) julkaistu YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) kuudes 'State of the Science' -raportti vahvistaa, ettei ilmastonmuutoksen kerrannaisvaikutus nälän, köyhyyden, konfliktien ja maansisäisen pakolaisuuden lisäämisessä ole loppumassa lähitulevaisuudessa.
Vuonna 2007 IPCC ja entinen Yhdysvaltain varapresidentti Al Gore saivat Nobelin rauhanpalkinnon työstään ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaarojen tiedottamisesta maailmalle. Tämä tuli IPCC:n neljännen arviointiraportin kannoilla, jossa korostettiin ilmastojärjestelmän lämpenemisen yksiselitteisyyttä; suurin osa maapallon lämpötilan noususta 1950-luvun jälkeen on ollut seurausta ihmisten toiminnasta.
WFP sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2020 – ennätyksellisen kuuman vuosikymmenen jälkeen – ponnisteluistaan nälän torjumiseksi.
Monet seikat, jotka tiedeyhteisö tiesi ilmastonmuutoksesta jo 14 vuotta sitten, pitävät edelleen paikkansa. Edistysaskeleet ilmastomallinnuksessa mahdollistavat nyt kuitenkin entistä yksityiskohtaisempia näkemyksiä ja ennusteita pienemmällä epävarmuuden marginaalilla. Esimerkiksi ’State of the science’ -raportissa pystytään nyt erottelemaan ihmisten aikaansaamat vaikutukset luonnollisesta kehityksestä ilmaston lämpenemisessä, sekä yhdistämään tietyt sään ääri-ilmiöt näihin signaaleihin.
Näin ollen raportti vahvistaa, että ihmisten aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat monien helleaaltojen, myrskyjen ja tulvien takana, jotka puolestaan vaativat WFP:n kaltaisia organisaatioita käynnistämään humanitaarisia operaatioita ihmishenkien pelastamiseksi.
Tutkijat ovat myös kaventaneet arviotaan lämpötilamuutoksen vaihteluvälistä kasvihuonekaasupitoisuuksien vuoksi. Esiteollisella ajalla ilmakehän CO2-pitoisuuden on jääydinnäytteiden perusteella arveltu olleen noin 270 tilavuuden miljoonasosaa (ppm). Hiilidioksidipäästöjen arvioidaan sittemmin kaksinkertaistuneen, mikä aiheuttaa todennäköisesti 2,5–4 celsiusasteen lämpenemisen – arvio on siis kapeampi kuin aiemmissa IPCC:n raporteissa esitetty 1,5–4,5 astetta.
Tällä hetkellä hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on miltei 420 ppm, ja maapallon keskilämpötila on 1,1 astetta korkeampi kuin esiteollisella ajalla keskimäärin. Joka vuosi hiilidioksidipitoisuus kasvaa noin 2 ppm ihmisten toiminnan seurauksena.
Tämä merkitsee sitä, että ihmiskunnan hiilibudjetti on loppumassa nopeasti – ja että jopa IPCC:n optimistisimmassa skenaariossa, jossa maailman päästöt alkavat laskea jyrkästi ja vähenevät nollaan vuoteen 2050 mennessä, maapallon lämpötila nousee edelleen Pariisin sopimukseen kirjatun 1,5 asteen kynnyksen yli. Tämä kehitys yksinään riittää kasvattamaan humanitaarisia tarpeita tulevaisuudessa.
Ilmastokriisin seurauksista kärsivillä ihmisillä ei ole varaa odottaa, että muu maailma muuttaa toimintaansa kasvihuonepäästöjen suhteen. Jo nyt he joutuvat kärsimään yhä useammin voimakkaista sään ääri-ilmiöistä, jotka ovat yli kaksinkertaistuneet viimeisen neljän vuosikymmenen aikana, ja aiheuttaneet yhä enemmän tappioita ja vahinkoja ruokajärjestelmille.
Vuonna 2020 äärimmäiset sääilmiöt olivat 15 eri maassa pääasiallinen syy akuutille nälälle, joka ajoi noin 30 miljoonaa ihmistä jättämään kotinsa – eli noin kolme kertaa enemmän kuin väkivallan tai konfliktien seurauksesta.
Maansisäinen pakolaisuus lietsoo herkästi sosiaalisia ja poliittisia jännitteitä - ja kun nämä jännitteet purkautuvat väkivallaksi tai konflikteiksi, entistä haavoittuneempaan asemaan ajautuneiden ihmisten on vaikeampi hallita tulevia riskejä.
Vaikka ihmiset eivät joutuisi lähtemään kotoaan tulvien, myrskyjen tai kuivuuden seurauksena, ilmastonmuutos aiheuttaa myös muutoksia sademäärissä ja satokausissa, sekä tuholaistartuntoja, sairauksia ja lämpörasitusta viljelykasveissa ja karjassa.
Mitä asialle voi tehdä? Ratkaisuna ongelmaan toimivat ohjelmat, jotka maksimoivat luontopohjaisten ilmastoratkaisujen hyödyt paikallisille yhteisölle. Näitä ovat esimerkiksi rannikkoalueiden vihreät vyöhykkeet, rinteiden uudelleenmetsitykset, sekä yhteiskäyttöiset lammet ja tekoaltaat. Muita ratkaisuja ovat myös ilmastoriskien paremman ennakoinnin mahdollistavat ohjelmat, sekä ennaltaehkäisevät riskirahoitusjärjestelmät, jotka paikkaavat ilmastokatastrofien aiheuttamaa rahoitusvajetta etenkin pienviljelijöillä.
Ilmastonmuutoksen tuottamat ongelmat tekevät ihmisten toimeentulosta epävarmemman, ja pienetkin häiriöt voivat aiheuttaa akuuttia nälkää ja riippuvuutta ulkoisesta avustuksesta.
Humanitaaristen ja kehitysyhteistyön toimijoiden on kohdennettava tukeaan maihin, joissa ilmastonmuutos heikentää entisestään ruokaturvaa.
Ilmastonmuutoksen sopeutumisen kansalliset tavoitteet ja sitoumukset ovat edelleen laajalti alirahoitettuja. Niiden mukaan eniten ilmastoriskejä kohtaavilla alueilla toimivien humanitaarisen avun ohjelmien tulisi kuitenkin kyetä nopeampaan reagointiin entistä vakavammissa ja useammin esiintyvissä ilmastokriiseissä. Lisäksi olisi hyvä integroida strategisia ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat siirtymän reaktiivisesta kriisitoiminnasta entistä ennakoivampaan kriisinhallintaan.
Ilmastorahoituksessa tulee integroida ennusteisiin perustuvaa rahoitusta ja ilmastoriskien vakuutusratkaisuja, jotta voidaan vähentää liiallista riippuvuutta jatkuvasta kriisinhallinnasta, sekä järjestää uusia rahoituslähteitä humanitaarisen ja kehitystoiminnan välille – mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin ilmastorahoitus.
Humanitaarisella sektorilla on jo pitkään todettu IPCC:n viimeisimmän raportin varoitusten olevan tätä päivää. WFP tukee jo nyt maailmanlaajuisen ilmastokriisin etulinjassa nälänhädästä kärsiviä ihmisiä, ja uusia kriisipisteitä ilmaantuu WFP:n Nälkäkartalle päivittäin.
Seuraava vuosikymmen tulee olemaan ratkaiseva – sekä maailmanlaajuisten kasvihuonepäästöjen hillitsemisessä, että sellaisten järjestelmien laajentamisessa, jotka auttavat humanitaarisia henkilöitä arvioimaan ja hallitsemaan kasvavia riskejä. Ilmastonmuutos uhkaa jokaisen maan joka kolkkaa, jokaista taloussektoria, ja jokaisen lapsen tulevaisuutta. Tämä uhka ei ole koskaan ollut selkeämpi.
Gernot Laganda on WFP:n Ilmasto- ja katastrofiriskien vähentämisen päällikkö
Lue lisää WFP:n ilmastotoimista