Ukrainan sota: miten miinanraivaushanke tuo viljelijöille toivoa kaksi vuotta myöhemmin
Talvi on heittänyt jäisen otteensa itäukrainalaiseen Kamiankan kylään. Mutta ei niin kauan sitten, asukkaat Volodymyr Korniich ja hänen vaimonsa Liudmyla olisivat odottaneet kevään kylvökauden alkua.
Lähes neljännesvuosisadan ajan pariskunta on hiljalleen laajentanut maatalousliiketoimintaansa viljelemällä viljoja, vihanneksia ja vesimeloneja sekä kasvattamalla kanoja, lehmiä ja sikoja.
Tänään heidän työnsä on kuitenkin pysähtynyt. Ei ankaran sään vaan maamiinojen takia. "Tässä kylässä voimme tuntea olomme turvalliseksi vain omalla pihallamme", Korniich sanoo. "Kun menet ulos, sinua odottaa vaara."
Kun Ukraina astuu kolmanteen sotavuoteensa, maa on ohittanut Afganistanin ja Syyrian tullakseen maailman eniten miinoitetuksi alueeksi. Karkeasti arviolta 25 000 neliökilometriä maatalousmaata saattaa olla miinojen ja muiden vaarallisten jäänteiden peittämä, jotka ovat tähän mennessä tappaneet ja vammauttaneet satoja ihmisiä.
Ihmishenkiin kohdistuvan riskin lisäksi maamiinat uhkaavat tätä maatalouden suurvalta-aluetta, joka on pitkään ollut johtava viljanviejä, ja ne nostavat osaltaan viljan maailmanmarkkinahintoja - ja köyhyyttä.
Korniichin kaltaiset pienviljelijät - jotka vastaavat valtaosasta maan maidon, karjan, hedelmien ja vihannesten tuotannosta ja muodostavat kolme neljäsosaa maan ruoantuotantoon osallistuvasta työvoimasta - ovat erityisen uhattuina. Monet heistä ovat lopettaneet tuotantonsa tai vähentäneet sitä, ja lähes kaikki joutuvat pärjäämään hupenevien tulojen varassa.
Nykyään pieni osa Korniichin maasta on kuitenkin raivattu World Food Programmmen ja Yhdistyneiden kansakuntien ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n yhteisen miinanraivaushankkeen ansiosta, jota Genevessä toimiva valtiosta riippumaton järjestö Fondation Suisse de Déminage on tukenut.
Ohjelma keskittyy Korniichin kaltaisiin pienviljelijöihin, jotka viljelevät alle 300 hehtaaria maata, sekä maaseutuperheisiin, jotka viljelevät viljelykasveja omaan kulutukseensa. Ohjelma käynnistetään aluksi itäisellä Harkhivin alueella, ja sitä aiotaan laajentaa kahdelle muulle Ukrainan tärkeimmälle maatalousalueelle, Mykolaiviin ja Hersoniin.
"Palauttamalla miinoitettu maa tuottavaan käyttöön, voimme edistää maatalouselinkeinon palauttamista - ja näin ollen tuhansia maaseutuperheitä ei enää tarvitsisi humanitaarista apua", sanoo Marianne Ward, WFP:n väliaikainen Ukrainan maajohtaja Marianne Ward.
Enemmän työpaikkoja, uusia toiveita
WFP:n ja FAO:n miinanraivaushanke toteutetaan tiiviissä yhteistyössä maaseutuyhteisöjen ja Ukrainan viranomaisten kanssa osana hallituksen laajempaa pyrkimystä raivata laajoja saastuneita maa-alueita. Tavoite ja hinta ovat pelottavia: Maailmanpankki arvioi, että kustannukset voivat ylittää 37 miljardia dollaria.
Mutta miinanraivaus tuo myös merkittäviä taloudellisia tuottoja. Pelkästään pienviljelijöille suunnatun hankkeen avulla voitaisiin säästää jopa 60 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria suorana ruoka-avustuksena maaseutuyhteisöille - kuten Kamiankan asukkaille - joilla on vaikeuksia saada ruokaa ja muita perustarpeita.
"Raivaustyöt takaavat maan käytettävyyden monille perheille, jotka viljelevät viljelykasveja omaan kulutukseensa, mutta myös maanviljelijöille, jotka myyvät tuotteitaan elääkseen", sanoo Maselskiy Ivanovych, joka johtaa Iziumin paikallishallintoa, johon Kamianka kuuluu. "Tämä voi tarjota työpaikkoja, mutta myös kasvattaa piirin alueyhteisöjen budjettia."
WFP:n ja FAO:n hankkeessa kartoitetaan satelliittikuvien avulla mahdolliset miinoitetut alueet ja lähetetään sitten erikoistuneita ryhmiä tutkimaan ja raivaamaan ne. Näin etusijalle asetetaan tuottavat alueet, jotka voidaan palauttaa nopeasti ja turvallisesti. FAO arvioi myös kotitalouksien erityistarpeita ja tarjoaa taloudellista tukea sodan vuoksi varattomiksi jääneille osallistujille.
"Tämä on tilaisuus pelastaa Ukrainan vahingoittuneet ja tuhoutuneet kylät ja palauttaa niihin elämän henkäys", sanoo Nina Yarosh, WFP:n ohjelmapolitiikasta vastaava työntekijä Harkovassa.
Kamiankassa monet Korniichin naapureista ovat lähteneet kylästä turvallisempiin paikkoihin. Toiset ovat joutuneet sodan uhreiksi.
"Meillä on haavoittuneita ihmisiä, ihmisiä ilman toivoa", hän sanoo, "Ja ihmisiä, jotka ovat jo menettäneet toivonsa siitä, että täällä olisi koskaan turvallista kävellä."
Jäljelle jääneet elävät niukkenevin resurssein. Korniichin perhe elää ilman lämpöä, sähköä tai kaasua. Yksi hänen kolmesta maataloustyöntekijästään on lähtenyt.
Nyt sodan vuoksi siirtymään joutuneet ystävät ja naapurit soittavat hänelle kysyäkseen miinanraivauksen edistymisestä ja haluavat palata. "He sanoivat minulle: 'Volodia, aion viljellä ja rakentaa täällä uudelleen. En halua enää lähteä", hän sanoo.
Toinen paikallinen maanviljelijä, Tetiiana Lukianko, evakuoitiin Kamiankasta sodan alkuvaiheessa. Hän palasi kotiin viime maaliskuussa.
"Löysin kaksi kranaattia kellaristani, yhden pihalta ja vielä yhden kukkapuutarhasta", hän kertoo.
Lukianko on myös WFP:n ja FAO:n miinanraivaushankkeen listalla. Jatkuvasta konfliktista huolimatta hän suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.
"Uskon, että kylä herää henkiin", hän sanoo. "Se on hyvin kaunis kylä."
WFP:n miinojen raivaushanketta maaseudun elinkeinojen palauttamiseksi Ukrainassa rahoittavat Kroatia, Tšekki, Euroopan unioni, Suomi, Ranska, Norja, Puola, Puola, yksityiset rahoittajat ja Ukrainan humanitaarinen rahasto (UHF).