Maailman ruokaohjelmalla taloustieteilijänä työskentelevän Susanna Sandströmin haastattelu

Julkaistu 12 Heinäkuuta 2017

YK:n alueellinen tiedotuskeskus UNRIC haastatteli Maailman ruokaohjelmalla taloustieteilijänä työskentelevää suomalaista Susanna Sandströmiä.

Kuinka aloit työskennellä YK:lla?

Olen lapsuudesta asti unelmoinut työskenteleväni YK:lla, joten pyrin, ja pääsin, JPO-ohjelmaan Maailman ruokaohjelmalle Roomaan. Sen jälkeen palasin akateemisen maailman pariin viedäkseni tohtorin tutkintoni päätökseen. Kun se oli valmis, palasin jälleen Maailman ruokaohjelmalle ja sain paikan nuorempana ekonomistina. Vaikka olen työskennellyt akateemisella uralla, olen aina pitänyt operatiivisesta työstä ja siksi Maailman ruokaohjelma on täydellinen työpaikka minulle.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi?

Päätehtäväni on analysoida, minkälainen apu on kaikista kustannustehokkainta erilaisissa tilanteissa, eli kuinka voimme saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen ottaen kuitenkin huomioon, mitä eri vaihtoehdot maksavat. Tehtävämme on tukea maatoimistojamme antaen niille välineet tehdä oikeanlaisia analyyseja. Tuen myös Maailman ruokaohjelman pääekonomistia hänen työssään. Työpäiväni ovat tämän vuoksi sekoitus sekä pitkäaikaisia että pikaista reagointia vaativia tehtäviä, minkä vuoksi kahta samanlaista työpäivää ei ole. Saan lähes joka päivä maatoimistoista kyselyitä siitä, kuinka he voisivat tehdä erilaisia analyysejä. Minä myös istun alas, kehitän erilaisia metodeja ja kirjoitan raportteja eri maita varten.

Maailmaa koettelevat nälkäkriisit ja avuntarve Jemenissä, Nigeriassa, Somaliassa ja Etelä-Sudanissa. Mitkä ovat Maailman ruokaohjelman suurimmat haasteet näissä kriiseissä?

Susanna Sandstrom WFP UNRIC 2017 nyhetsbrev

Vaikka monet avunantajamaat ovat olleet anteliaita, on suurin haasteemme yhä saada tarpeeksi resursseja, sillä tarve on niin valtava. Kaiken kaikkiaan Maailman ruokaohjelmalla on noin viidesosa siitä summasta, joka tämän hetkisten tarpeiden täyttämiseksi tarvitaan. Se on nollasummapeliä. Kun resursseja ei ole riittävästi, on selvitettävä, missä on suurin hädän tarve ja keitä autetaan.

Mikä on ollut suurin haasteesi tähän asti?

Kuten sanottu, työhöni kuuluu sen selvittäminen, kuinka Maailman ruokaohjelma voi parhaiten antaa apua erilaisisssa tilanteissa. Kaikista haastavinta on antaa neuvoja suuriin avustusoperaatioihin, sillä minun neuvoni vaikuttavat siihen, kuinka miljoonat ihmiset saavat meiltä apua esimerkiksi Maailman ruokaohjelman operaatioissa El Niñon jälkeen eteläisessä Afrikassa tai syyrialaisia pakolaisia auttavissa operaatioissa.

Tuotko jotain pohjoismaista tai suomenruotsalaista työhösi?

Yritän välttää turhaa hierarkiaa, minkä uskon olevan hyvin pohjoismainen piirre. Pyrin työskentelemään samalla tavalla sekä itseäni vanhempien että nuorempien työntekijöiden kanssa. Olen myös hyvin epävirallinen, mikä voi olla pohjoismainen tai suomalainen tapa. Suomalainen tai suomenruotsalainen piirre on se, että puhun melko suoraan, niin hyvässä kuin pahassa. Olen oppinut, ettei suomalainen rehellisyys aina sovi YK:n kontekstiin.

Mikä on paras neuvosi niille, jotka tahtovat aloittaa uran YK:ssa?

Kannattaa etsiä JPO-ohjelmia (apulaisasiantuntijatehtävä, Junior Professional Officers). Tällöin kilpailee töistä ”vain” muiden omasta maasta hakevien kanssa. Eri organisaatioissa on paljon erilaisia JPO-virkoja ja ne kattavat laajasti eri koulutusaloja ja vaativat niin yleisosaajia kuin erikoisalan tuntijoitakin.

Haastattelun on kirjoittanut UNRIC. Lue alkuperäinen juttu täältä